Yöpakkaset pelastivat 80. Päijänteen ympäriajon reitin

Päitsi on yhdeksän osakilpailun SM-sarjan toinen talvikilpailu. Yleiskilpailun voiton lisäksi kuljettajat taistelevat kaksista SM-pisteistä. Kuljettajien tulee selviytyä noin 850 kilometristä ihanneajassa ja täyttä kaasua 29 erikoiskokeella – aamuvarhaisesta sysipimeään, takatalven kurimuksessa kelirikkoisessa maastossa.

Harrastekuljettajat urakoivat varsin vähälumisen reitin hieman helpotettuna ja lyhennettynä. Kilpailijat starttaavat Vierumäeltä, kiertävät Päijänteen länsikautta ympäri ja Vierumäellä vietettävän yötauon jälkeen sinnittelevät vielä 11 maastokokeen kautta Helsinkiin.
Viime vuoden mestari Antti Hellsten tavoittelee toista kiinnitystä Päijännekilpeen. Edellisvuoden voittajan Roni Nikanderin vakaana aikeena on ajaa ehjä kisa, sekä kaluston että omien luiden puolesta, ja tuulettaa voittoa Vuosaaren maalissa, jonne kilpailijat saapuvat reissussa rähjääntyneinä sunnuntaina iltapäivällä.

Nikander joutui vuosi sitten antamaan muille tasoitusta murrettuaan kaatumisessa kylkiluunsa ja rintalastan. Viime vuoden yleiskilpailun toiseksi ja kolmanneksi ajaneet Jari Mattila ja Joni Kaivolainen, siinä missä tämän vuoden uudetkaan haastajat, eivät aio päästää ennakkosuosikkeja karkumatkalle.
Päijänteen ympäriajo on Suomen rankin endurokilpailu, joka motivoi kuljettajia hyvin eri syistä. Päijännekilpeen kaiverretut nimet muistetaan ja jäävät historiaan, mutta enemmistölle tärkeintä on itsensä voittaminen. Lähtölistalle voi joutua myös pyytämättä ja yllättäen, kuten aktiiviuransa jo päättänyt Jari Mattila, joka saa vilua ja märkää syntymäpäivälahjaksi. 

Järven kierrossa voi viettää myös polttareita, kuten C2-luokan Riku Nyqvist (numerolla 765), parisuhdeviikonloppua pariajoluokan Kaisa ja Jarkko Koskisen tapaan, tai lähes kylmiltään leikkiin ryhtyvä Päitsin nuorin kuljettaja Jennifer Siekkinen – isänsä esimerkin innoittamana.

Kilpailuun starttaavista 170 kuljettajasta kaikki eivät tule saavuttamaan maalia, niin rankka on kaksipäiväinen urakointi kelirikkoisessa maastossa. Sellaiseksi kilpailuksi Päijänteen ympäriajo on aikoinaan suunniteltu ja sellaisena se halutaan säilyttää. Päitsi on enduromoottoripyörien luotettavuusajo, joka mittaa kaluston ja kuljettajien kestävyyttä ja sisua. Väsymyksen ja kylmän piiskatessa, mahdollisen sateen lisäksi.

Vuonna 1927 ensimmäisen kerran ajettu kilpailu on jätetty ajamatta ainoastaan sodan takia vuosina 1940-1948.

Kommentit:

Jouni Koutonen, reittimestari
– Onneksi tuli yöpakkaset ja loppuviikoksikin lupaa kylmää, se pelasti kyllä reitin. Tässä ehti jo viettää unettomia öitä ja varsinkin etelässä tehtiin paljon töitä. Nyt reitit ovat jäässä ja Evon–Padasjoen pohjoispuolella on vielä lunta. Vauhdit nousevat kyllä koviksi, kun pohja on kova ja lumispoorit ovat sulaneet leveiksi. Kärkikuljettajat vetävät niillä lujaa tapeilla seisten, mutta parempi sekin kuin upottava reitti. Aikataulu on laskettu alun perin pehmeämmän kelin mukaan, joten odotettavissa on, että kuljettajat saapuvat maaliin sunnuntaina hieman aikaisemmin, noin 16 aikaan. Muuten nopeampi keli tarkoittaa sitä, että ainakin kärkikuljettajilla on enemmän aikaa huoltotauoilla.

Sauli Nordling, kilpailunjohtaja
– Fiilikset ovat nyt hyvät, kun yöt ovat menneet pakkaselle. Enää odotetaan, että kuljettajat pääsevät viivalle. Edellisen kerran olen itse ollut Päitsiä kiertämässä vuonna 77–78, jolloin pyörä hajosi Padasjoelle. Harmittavasti jäi kilpailu silloin kesken, mutta olin kyllä niin kipeäkin, että seuraavana aamuna ei päässyt punkasta ylös kuin kierähtämällä. Nyt ei ole odotettavissa etukäteen ongelmia ja toivottavasti puhelin soi mahdollisimman vähän. Siihenkin on varauduttu, että reittiä muutetaan, jos reittiä tarkastavat nollapyörät toteavat jossain liian pehmeitä paikkoja. Pohjoisessa reitti kyllä kestää. Viikonlopun keliin ei voida vaikuttaa, kuljettajiinhan se iskee kovimmin, jos huonoksi muuttuu.

Roni Nikander E3
– Fiilikset ovat hyvät. Valmistautuminen on mennyt hyvin ja olen pysynyt terveenä. Nyt viimeisellä viikolla on enää pyörän laittoa. Vallitsevasta kelistä tykkään ja sen muutoskaan ei häiritse yhtään. Tietysti lähden hakemaan voittoa, pahimpina kilpakumppaneina pidän Antti Hellsteniä ja Eemil Pohjolaa. Vaikka kisa on pitkä, on pakko puristaa alusta asti. Taktiikkana on ajaa heti kolmen kärkeen ja tarpeen mukaan kiristää siitä vauhtia.

Antti Hellsten E1
– Hyvillä fiiliksillä kisaan, vaikka viime viikonloppuna täräytin puuhun. Mutta yhtenä kappaleena käsi tuntuu olevan, joten ei anneta sen häiritä. Keli näyttää nyt kivalta, toivottavasti on sitä myös viikonloppuna. Kilpailu tulee olemaan tiukka, sillä jätkät ovat treenanneet kovaa. Kaikki tulee viime vuoden tapaan aloittamaan täysiä ja loppuun asti täytyy petrata, mutta toivottavasti kilpailu olisi kääntynyt meikäläisen eduksi jo lauantai-iltana. Eniten odotan Jämsän ja sunnuntain Huhdanojan pitkiä pätkiä, ja vikaa pätkää tietty. Kieltämättä olisi makeaa voittaa juhlavuoden Päitsi ja samalla heittää kilpeen toinen kiinnitys perään, mutta ensimmäisenä ajetaan oman luokan voitosta ja SM-pisteistä.

Mika Tamminen E3
– Jämsän korkeudella on ollut vielä jonkinlainen lumispoori, vaikka plussakeleillä se onkin sohjoista. Etelä-Suomen miehille, jotka jo pitempään ovat ajaneet lumettomilla reiteillä, se voi olla oudompaa, mutta pitää osata ajaa on spooria tai ei. Pakkaskeli olisi hyvä, jotta lätäköt pysyisivät jäässä ja kuljettaja kuivana, mutta kivikova spoorikin asettaa oman haasteensa ajamiseen. Voittoa yritän hakea, vaikka siihen saa vetää lujaa, mutta lähdetään kokeilemaan. Päätavoitteeni on kuitenkin SM-pisteet, mutta hyvä jos siinä samalla tulee yleiskilpailusta hyvä sijoitus.

Jennifer Siekkinen C1
– Odotan kisaa tosi paljon ja innoissani. Vähän tietysti alkaa jo jännittää. Silloin kun oli tosi kovia pakkasia, ajettiin ja testattiin ajokamoja, että tarkenee jos sellainen keli tulee kisaan. Eniten Päitsissä pelottaa se, kun pitää laskea aikoja päässä. Se on mun heikoin puoli, mutta eiköhän matikassa joku auta. Reissussa on mukana yksi haalariauto ja kaksi huoltoautoa. Nätisti on ajettava, sillä rengasta en vaihda, solu on niin jäykkä, että siitä tulisi ongelmia. Ainoa tavoitteeni on päästä maaliin.
(Jennin Arto-isän ensimmäinen kilpailu oli Päitsi, ja hän johtikin omaa luokkaansa jossain vaiheessa, mutta teknisen pikkuvian takia vaihde jäi ykkösellä. Arto-isä joutui keskeyttämään kilpailun Joutsaan, silloin ajettiin lenkkiä itäkautta ympäri. Maaliskuun alussa 16 vuotta täyttänyt vesankalainen sai erikoisjärjestelyin ajettua ajokortin talvikelissä ja on ehtinyt harjoitella mm. oman ihanneajan laskemista parissa endurokilpailussa.)