Vuosi alkoi sairaslomalla, joka kesti lopulta kesäkuulle asti. Paluu siviilityöhön alkoi askelletusti, lyhyellä päivällä ensin, sitten vähän pidennettiin ja nyt on palattu takaisin täyteen päivään. Moottoriurheilun suhteen on enemmän pitänyt tehdä töitä oman pään ja ajatusten kanssa, onko minusta vielä radalle. Onnettomuus tulee kummittelemaan mielessä takuulla loppuelämän.
Syksyllä päätin, että ajan vielä yhden kauden. No, se on nyt alkanut ja vauhtiakin alkaa löytyä. Tosin Ruotsissa, Örnsköldvikissä totuus iski kasvoille, vielä on tekemistä ja paljon. GP-sarjan miehet vetivät kaulaa turhan paljon, mutta muut paikalla olleet olivat vastaavasti minun perässä tulevia, joten ollaanko tässä nyt sitten puolivälissä?
Mekaanikkoni Mikko on auttanut minua ja muita jääspeedwayn harrastajia tekemällä ratoja kotipihamaansa lammelle. Menneenä viikonloppuna meitä oli paikalla yhdeksän kuljettajaa. Tulevana viikonloppuna ajot jatkuu Hessun luona, paikalle saapuu myös muutama kaveri ulkomailta, yksi Saksasta ja toinen Itävallasta. Tammikuussa alkaa myös Ruotsin liiga, jossa ajan edellisten kausien tapaan Gävlen joukkueessa. Ruotsin kisat ajetaan aika tiiviillä tahdilla tammi- ja helmikuun aikana, joten kilometrejä maantiellä on odotettavissa.
MM-karsinta sattui minun kohdalle Ruotsin puolelle, mikäs siinä, tuttu rata ja puitteet. Ajoa, ajoa, kierroksia, startteja, harjoittelua porukalla, siinä jääspeedwayn a ja o. Se on minun juttu.