Kirsi Kainulainen on historian ensimmäinen nainen, joka on saavuttanut avoimen moottoripyöräluokan maailmanmestaruuden. Hän voitti Pekka Päivärinnan matkustajana ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokan maailmanmestaruuden vuonna 2016. Lisäksi kaksikko saavutti MM-hopeaa vuonna 2017 ja MM-pronssia vuonna 2015. Kirsin syntymäpäivän kunniaksi tarinaa tähänastisesta kilpailu-urasta.
RR-sivuvaunuluokan MM-kulta 2016
RR-sivuvaunuluokan MM-hopea 2017
RR-sivuvaunuluokan MM-pronssi 2015
Kirsi Kainulainen syntyi perheeseen, jossa isä oli yrittäjä ja äiti parturi-kampaaja. Kilpamoottoripyöräily oli vahvasti mukana perheen elämää Ari-isän puolelta, sillä tämän veli Juhani oli aloittanut ensimmäisenä suvun jäsenenä ajamisen. Ari seurasi veljensä touhuja yhdessä ratamoottoripyöräilyn MM-mitalistin Teuvo Länsivuoren kanssa kotitallissaan ja sai kipinän moottoriurheiluun. Hän kisasi veljensä tapaan sekä ratamoottoripyöräilyssä että jääradalla. Lisäksi nuorena poikana Ari harrasti myös motocrossia. Kirsi oli hänen mukanaan kilpailuissa ja seurasi aina vierestä, kun Ari touhusi pyörien kanssa.
Kun Kirsi oli 3,5-vuotias, hän sai ensimmäisen moponsa, 50-kuutioinen lasten Yamaha PW motocross-pyörän. Tällä pyörällä Kirsi ajoi pihapiirissä ahkerasti lähes päivittäin hioen taitojaan. Joskus hän ajoi jopa salaa. Hänen isänsä oli opettanut, miten mopon saa käyntiin ja koska ympäripyöreitä päiviä työssä viettänyt isä oli vasta myöhään illalla kotona, oli Kirsin oltava oma-aloitteinen. Äiti sen sijaan tuli aina tiettyyn aikaan kotiin, joten Kirsin oli tätä ennen vietävä mopo takaisin talliin, ja kun äiti astui ovesta sisään, teeskenteli Kirsi tekevänsä läksyjä mopon naputtaessa kuumuutta vielä tallissa. Kirsille oli aina selvää, että hänestä tulisi moottoripyöräkilpailija ja siksi hänen tuli jo nyt harjoitella ahkerasti.
Tyttö alkoi välittömästi ajaa myös jääradalla. Neljävuotiaana hän pöristeli menemään varikolla, samalla kun isä ajoi omia harjoituksiaan. 10-vuotiaana Kirsi voitti jääradan kerhokisoissa usein oman luokkansa 80-, 125-, 250- ja 500-kuutioisissa. Melko pian hän ajoi jo isoilla pyörillä jäällä. Jonkun piti pitää pyörää pystyssä startissa ja radalta pois tullessa, muuten Kirsi olisi kaatunut paikoilleen.
Vuonna 1996 yksitoistavuotias Kirsi osallistui ensimmäiseen kansalliseen motocrosskilpailuunsa Siilinjärven Hamulassa. Tyttöä jännitti erittäin paljon hänelle entuudestaan tuntemattomalla radalla. Tilannetta ei helpottanut se, että keli oli sateinen ja rata liukas, sillä Hamulan radan ylämäet ovat jyrkkiä ja pitkiä. Kilpailussa Kirsi tähtäsi katseensa mäen päälle ja pääsi kuin pääsikin kipuamaan ylös. Tuolloin hän ajatteli, että ehkä vielä jonain päivänä hänestä tulee hyvä motocross-kuski. Ensimmäisestä 80-kuutioisten kilpailusta jäi hyvät muistot, vaikkei menestystä luonnollisesti vielä tullutkaan.
Kirsi on usein ihmetellyt, miten hän oli junioriaikoina yhtä innoissaan starteista kuin nykyäänkin, sillä erolla, että nykyään häntä jännittää enemmän kuin koskaan, vaikka startteja on takana jo vaikka kuinka monta. Joka ikinen kerta, kun Kirsin on aika laittaa kypärä päähän, kylmä hiki nousee hänen otsalleen ja häntä oksettaa. Tilanne helpottuu vasta lämmittelykierroksella.
80cc-aikoina Kirsi harjoitteli kolme-neljä kertaa viikossa Iisalmen, Vieremän, Siilinjärven, Vesannon ja Keiteleen motocross-radoilla. Iisalmen radalle hän pääsi junaradan vartta pitkin ajaen bensakannu repussaan. Kirsin naapurissa asui kaksi poliisia. Toinen heistä tuli kerran iltakävelyllä sanomaan viisivuotiaalle Kirsille, ettei hän ajaisi mopolla autotiellä, kun on niin pieni, ettei häntä huomaisi ja eihän hänellä edes ollut valoja, joten jatkossa olisi parempi ajaa hiekkatiellä. Kirsi totteli virkavallan kehotusta kuuliaisesti.
Kirsi huomasi pian, että hänet oli kuin luotu kilpailemaan. Hänellä oli erittäin kova kilpailuvietti ja vaikka hän kisasi monessa eri urheilulajissa, ei mikään päihittänyt tunnetta, jonka hän sai moottoripyörällä kilpailemisesta. Pikkuhiljaa monen vuoden harrastukset jalkapallossa, jääkiekossa ja ringetessä saivat jäädä, koska Kirsi ei saanut niistä samanlaista fiilistä kuin ajamisesta. Hän myös huomasi, ettei ollut luonteeltaan joukkueurheilija, sillä hän suuttui helposti, mikäli joukkuekaveri mokasi maalinteossa hyvän paikan. Hän ei myöskään itse osannut iloita pelin voitosta, mikäli ei ollut tehnyt maalia.
Kun Kirsi 14-vuotiaana siirtyi SM- ja B-luokkien jääratakisoihin, hän pystyi melko pian menestymään hyvin. B125cc- ja 250cc-luokkien kilpailussa hän pääsi voittojen makuun ja vieraili usein palkintokorokkeella.
Myös motocross oli edelleen kuvioissa. Kirsi kisasi lajissa 14-vuotiaaksi saakka. Hän ylsi parhaimmillaan 80-kuutioisten kymmenen joukkoon sijoittuen yleensä 20-40 sakkiin, kun viivalla oli parhaimmillaan 50 kuskia. Laji sai kuitenkin jäädä siltä istumalta, kun hän pääsi 15-vuotiaana kisaamaan ratamoottoripyörällä. Hän oli jo vuosia aiemmin päättänyt, että juuri tämä tulisi olemaan hänen lajinsa. Kirsiä kiehtoi lajissa vauhti sekä tilannenopeus.
Kauden jälkeen Kirsi nousi A-luokkaan raivaten pikkuhiljaa kohti kärkeä. Vuonna 2006 hän saavutti 125-kuutioisten SM-pronssia ja vuonna 2007 saman luokan PM-pronssia. Pohjoismaidenmestaruusmitali oli Kirsille erittäin iso juttu, mitali oli hänen tähänastisen uransa kohokohta, koska hän oli asettanut sen tavoitteeksi ja tehnyt valtavan määrän töitä mitalin eteen. Kirsin vahvuus RR:ssä oli hyvä fyysinen kunto ja sen tuoma kova paineensietokyky sekä sisu ja sinnikkyys. Hän on parhaimmillaan erityisesti tiukoissa paikoissa.
Pian kaksikko sopi, että Kirsi alkaisi toimia Pekan matkustajana MM-sarjan kilpailuissa kaudesta 2015 lähtien. Neljä maailmanmestaruutta ja kolme MM-hopeaa saavuttanut Pekka halusi taistella Kirsille MM-mitalin ja parivaljakko lähti täydellä taisteluinnolla uuteen kauteen.
Seuraavan vuoden tavoite oli kuitenkin selvä. Pekka ja Kirsi lähtisivät saalistamaan maailmanmestaruutta kaudelta 2016. Kirsi ei ollut aluksi ajatellut, että hänestä voisi tulla maailmanmestari. Aika pian hän kuitenkin huomasi, että sen pystyi laittamaan realistiseksi tavoitteeksi, koska hän oli niin oppimishaluinen ja oivalsi oman ajotaustansa vuoksi pelin hengen pian. Kirsi pystyi kehittämään itseään nopeasti taitavaksi purkkiorjaksi, jolta kanssakilpailijatkin kävivät kysymässä neuvoja.
Pekka ja Kirsi kisasivat sivuvaunulla myös jääradan SM-kilpailuissa saavuttaen kaksi SM-hopeaa. Jäällä ajo oli hyvää harjoitusta, sillä rata muuttuu kierros kierrokselta ja ajolinjamahdollisuuksia on monia. Näin ollen matkustajan on oltava tarkkana koko ajan, koska pyörä kippaa ympäri helposti. Jäärataluokan sivuvaunupyörä on kiikkerämpi korkeutensa vuoksi ja se on geometrialtaan erilainen kuin ratamoottoripyöräluokan pyörä.
Kauden neljännessä osakilpailussa Pekka ja Kirsi tekivät historiaa, kun he ylittivät maalilinjan ensimmäisenä. Kirsi oli nyt historian ensimmäinen moottoripyöräilyn MM-osakilpailun voittanut nainen! Maamme-laulua kuunnellessaan Kirsin valtasi lämmin ilon tunne. Voitto tuntui hänestä erittäin hienolta, mutta toki tässä hetkessä oli jotain erityistä!
http://https://youtu.be/fGw7VLFJKPk
Kun kauden viimeinen osakilpailu ajettiin Iso-Britannian Donington Parkissa 17. syyskuuta, oli Pekalla ja Kirsillä 157 pistettä ja Reevesilla ja Cluzella 134 pistettä. Voittaja tulisi saamaan 25 pistettä ja toiseksi tullut 20 pistettä. Näin ollen tilanne oli se, että suomalaisilla ei ollut painetta päästä mukaan kärkikamppailuun, mutta maaliin heidän tuli päästä pistesijoilla, sillä Reevesin tiedettiin olevan kotiradallaan vahva. Kun ruutulippu heilahti, Reeves saapui voittajana maaliin, mutta heti hänen perässään maaliviivan ylittivät tuoreet maailmanmestari Pekka Päivärinta ja Kirsi Kainulainen! He olivat tehneet historiaa, sillä Kirsi oli nyt maailman ensimmäinen moottoripyöräilyn naismaailmanmestari ja Pekka viisinkertainen maailmanmestari! Kaksikko itki ja huusi ja halasi toisiaan, heidän raskas työnsä ja yhteinen taival oli saanut nyt täydellisen palkinnon!
Ensimmäisestä kilpailusta saakka oli kuitenkin selvää, että brittiveljekset Ben ja Thomas Birchall olivat aivan eri tasolla muiden kilpailijoiden kanssa. Pekalla ja Kirsillä ei ollut vielä paketti valmis, kun taas briteillä oli jo kahden vuoden testirupeama takana 600-kuutioisista. Pekka ja Kirsi jäivät auttamattomasti jälkeen mieskaksikolle, joka dominoi koko kautta täysin ylivoimaisesti. Britit saavuttivat voiton jokaisesta osakilpailusta ennen kauden finaalia. Lopulta maailmanmestaruus ratkesi heille jo ennen Kroatiassa ajettua finaalipäivää. Myös Pekan ja Kirsin MM-hopea oli selvä, sillä he olivat saavuttaneet niin ison eron kolmansiin.
Finaalipäivänä 10. syyskuuta Pekka ja Kirsi pääsivät kuitenkin päättämään kautensa täydellisesti. MM-hopeakaksikko voitti kilpailun ja pääsi nyt kuuntelemaan Maamme-laulua ensimmäisen kerran kauden aikana. Vuosi oli ollut erittäin raskas, heillä ei ollut mahdollisuuksia kultaan, mutta hopea täydensi nyt Kirsin värisuoran samalla, kun Pekka saavutti jo uransa kymmenennen MM-mitalin. Kirsi itki valtoimenaan palkintokorokkeella. Muut luulivat hänen kyynelehtivän voitosta, mikä osaltaan oli totta, mutta kukaan muu kuin Kirsi ei vielä tuolloin tiennyt, että tämä olisi hänen viimeinen hetkensä sivuvaunuluokan MM-korokkeella. Hän oli päättänyt keskittyä jatkossa soololuokassa kilpailemiseen. Oli aika kääntää uusi sivu ja toteuttaa vielä se yksi unelma, joka hänellä oli jäljellä.
Kirsi tullaan näkemään myös jatkossa jääradalla, jota hän on ajanut kilpaa 15-vuotiaasta saakka lähes joka talvi. B-luokissa 125cc, 250cc ja 500cc hän on saavuttanut useita podium-sijoituksia ja nousupisteet A-luokkaan ovet täydentyneet monena vuonna, mutta aina Kirsi sai anottua itsensä takaisin B-luokkaan. Talvella 2017 hänen anomustaan ei kuitenkaan enää hyväksytty, ja niin Kirsi ajoi ensimmäisen SM-kautensa isossa luokassa. Hän jäi kovassa kastissa häntäpäähän, mutta kilpailuviettiä se ei ole vienyt. Nainen aikoo tänä talvenakin asettua viivalle jääratakauden startatessa.
Kirsi on saanut kotoa kasvatuksen, että jalat on oltava maassa ja ensin tehdään ennen kuin edes haaveillaan, mutta kyllä hän 11-vuotiaana haaveili, että jonain päivänä hän saavuttaisi SM-mitalin moottoripyöräilyssä. Kun hänellä nyt on usean SM-mitalin lisäksi myös kaikki MM-mitalien värit, tuntuu hänestä, että kaikki on tosiaan mahdollista, jos on vain valmis työskentelemään kovasti ja antamaan kaikkensa tavoitteidensa eteen. Helppoja vuodet eivät ole olleet, mutta Kirsi on päässyt elämään unelmaansa lapsesta saakka.