22 marraskuun, 2024
Tavallinen Motoristi ajaa Gessu-Bemarilla ja suunnistaa navigaattorilla, paitsi kaupungilla kävellessä vaimon perässä. Joensuusta Osloon, sieltä Tukholmaan ja Riikaan. Vuorotellen laivaa ja ajamista. Aikaa on myös käydä iltaisin pizzalla ja oluella, mutta yöelämään ei jäädä liian pitkäksi aikaa. Tavallinen Motoristi on todellinen motoristin stereotyyppi.
12.8. sunnuntaina aamukahvin jälkeen astelen autokatokseen uskollisen ratsuni luokse. Käsissä on 2 sisälaukkua ja tankkilaukku tungettuna aivan täyteen matkatavaroita, mutta ei tietenkään mitään ylimääräistä. Ratsuni on vaikuttava näky, pakko kehua. BMW R 1200 GS vesipyssy, vuosimallia 2013. Ostin sen uutena ylivuotisena kesällä 2014. Pyörään oli tilattu kaikki mahdolliset tehtaan herkut ja hinta oli mielestäni sopiva, nykyään kun vastaavia katson, niin ei pystyisi hankkimaan. No, eipähän tarvitse vaihtaa. Käsirahaksi annoin 2008 CBR 600RR:n sekä jotain sukanvarresta ja loppu 0% korolla pätkälle, niin se oli siinä. Ja nyt on käynyt vielä niin outo tilanne, että pätkäkin on saatu maksettua loppuun ja omistajan kohdassa otteessa lukee oma nimi, outo tunne! Kaikkien japanilaisten kyykkyjen ja sporttien jälkeen tämä Bemu on tuonut harrastukseen aivan uuden ulottuvuuden. Kilometrejä pyörässä on vasta reilu 17.000, työt sotkee hyvän harrastuksen. Tänä kesänä on tullut vasta 1000 km ja tein sen virheen, että laskin paljonko lysti on tänä kesänä maksanut per kilometri. Pari uutta kypärää, vakuutukset, bensat ja huolto. Tulos: kilometri on maksanut 1,8€… Paljonkohan taksilla olisi tuo matka maksanut? Mitäpä näitä murehtimaan enempää.
Viime lauantaina olutpäissäni syötin navigaattoriin reitin: Joensuu-Helsinki-Tukholma-Oslo-Tukholma-Riika-Tallinna-Helsinki-Joensuu. 2100km ja aikaa vaivaiset 7 päivää. Kuten aina, kun edessä on tiukka rupeama ja vähän aikaa, niskaa tulee jomottamaan.
Matkaan lähtee siis allekirjoittanut eli Tavallinen Motoristi, rakas vaimo ja Bemu. Vaimo on varaillut kaiken tietysti valmiiksi, voittaa kevyesti minkä tahansa matkatoimiston.
Ensimmäinen pätkä Joensuusta Helsinkiin Varkauden, Mikkelin ja Lahden kautta on legendaarisuudessaan tylsä, varsinkin kun sen ajaa vuodessa noin kymmenen kertaa autolla työ-/lomamatkojen takia. Mutta jo kymmenen kilometrin jälkeen alkaa päässä soida tuttu virsi: ”Enkelparven tie, kohta luokse vie, rakkautta suurinta katsomaan…” Tämä on outo juttu, aina mopoillessa sama juttu. Kait siellä joku suojelusenkeliparvi sitten mukana kulkee.
Suosikkibiisini on kuitenkin Thunderstruck, se tässä todettakoon. Tavallisen Motoristin kypärän sisässä ei ole, eikä tule koskaan olemaan kypäräpuhelinta. Kypärän sisus on Tavallisen Motoristin omaa aluetta, eikä siellä kuulu kuin omat ajatukset ja bokserin pauke. Joskus tästä toki vaimolta penalttia tulee, mutta semmoista se on…
Mikkelin jälkeen alkaa sataa urakalla. On se kumma, kun koko kesän on hellettä ja sitten kun lähtee liikkeelle, tulee vettä. No, jokainen motoristi tietää, että kun pidemmälle reissulle lähdetään, kastuu varmasti jossain kohtaa. Mites tästä pyörästä saikaan sen RAIN-asetuksen päälle?
Heinolan kohdalla Tähtihovissa lounastauko. Siellä on aina asialliset lounaat, niin nytkin: riistakäristystä, lohta, kasviksia, aamulta jääneitä pekoneja ja nakkeja…
Ja mikä parasta, alle kympillä! Lounaalta lähtiessä ajaessani kävelyvauhtia, hipaisen vielä asfaltin pintaa ennen ramppia. Asfaltti on kuin luistinrata sateen jäljiltä, nyt tarkkana! Miksi en nuukuuspäissäni vaihdattanut tuota alle puolipitoista eturengasta uuteen. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Viikkarin satamaan päästään ja siellä perinteen mukaan odotetaan tovi laivaan pääsyä, pyörät menee viimeiseksi. Laivassa kiilat pyörien eteen/taakse. Tavallinen Motoristi tietää, ettei nyt liinoja tarvitse kiinnittää. Pitää olla oluttuopin pöydältä kaatava myrsky ennen kuin Bemu kyljelleen keikahtaa. Laivassa äkkiä märät kamat pois ja suoraan saunaan. Toki niin kiire ei ole, etteikö saunaan olutta tiskiltä mukaan kerkeäisi ottaa. Porealtaassa lillutaan aika ja sitten saunan kautta syömään.
Tällä kertaa otetaan kahvilasta uunipotut ”lohimössöllä” sekä kylkeen olut ja vaimolle siideri. Oikein hyvä. Sitten baarin ja kaupan kautta hyttiin seuraamaan EM-yleisurheilukisojen viimeistä kisapäivää. Joku nuori ruotsalaispoika pomppii seipäällä ihan ihme tuloksia! Hyttihän onkin oikein comfort-mallia ikkunalla ja parisängyllä. Siinä on oikein mukava kisoja katsella ja nauttia pari olutta ja…
13.8. maanantai. Aamupalan on vaimo varannut Seafood Gardenista. Siellä on hyvät safkat ja huomattavasti rauhallisempi tunnelma, kuin meille kaikille niin tutussa buffetissa.
Ruoka naamaan ja sitten mahassa onkin tuttu tunne: Tavallisen Motoristin aamukakka! Nyt äkkiä hyttiin ja johan helpottaa.
Seuraavaksi autokannella, pyörä pakattu ja virta päälle. Painan starttia, vain pieni ynähdys. PERKELEVITTUSAATANA!
Akku tyhjä? Äkkiä pyörä sivuun ja muut lähtevät. Eipä kukaan kanssamotoristi jää kyselemään avuntarvetta, no ehkä eivät älynneet ettei Bemu lähtenyt käyntiin, sen verran nopsaan pyörän sivuun otin. Henkilökunta on äkkiä paikalla ja ensimmäinen sanoo, että työnnetään käyntiin. En ole mekaanikko, mutta sen verran tiedän ettei 1200-kuutioinen bokseri autokannella yhden miehen työntämänä käyntiin lähde. Kokeiltiin kumminkin. Paikalle tulee toinen kaveri, joka kertoo buusterin löytyvän. Sitten alkaa pikkupaniikissa akun etsiminen. Tavallinen Motoristihan ei tietenkään pyöränsä tekniikasta tajua höykäsen pölähtävää, vaikka niin ehkä antaa ymmärtää. Mutta auttavainen henkilökunnan edustaja ottaa ohjekirjan käteen ja porukalla löydetään akku ja jopa akun navat. Buusteri kiinni ja painallus startista……lähtee käyntiin kuin palmun alta. Nyt sitten vain ajoa ja toivotaan, että akku latautuu normaalisti. Ei tässä mennyt lopulta kuin reilu vartti ja matka jatkuu. Kiitos Viikkarin autokansihenkilökunnalle!
Sitten edessä 550 km kohti Osloa. Normaalia moottoritieajoa, vauhti ei ylitä missään kohtaa 130km/h. Välillä hampurilaispaikassa syönti, nam! Keli asiallinen, puolipilvistä tai aurinkoista koko ajan, pyörä toimii moitteetta. Joku kumman virtapiikki varmaan akun tyhjensi? Ainoastaan navi ei tottele täydellisesti ohjaustangossa olevan rullan komentoja. Voi johtua apuvirran annosta, pitää muistaa perillä Oslossa tehdä naville tehdasasetuksien palautus.
Tuttu niskakipu tietysti on koko ajan mukana matkassa, tulee Tavalliselle Motoristille aina. Ei auta kuin kestää, miksihän kellään muulla matkakertomuksien kirjoittajilla ei ole mitään kipuja…
Norjan puolella ajetaan sitten ennen Osloa pitkiä pätkiä ärsyttävän hiljaa, rajoitukset ajoittain 70 km/h. Yksi kilometrin tunneli on kiinni ja se aiheuttaa kymmenen kilometrin ajamisen mateluvauhtia, nyt alkaa väsy tulla. Oslo onkin sitten varsinainen sumppu ja ajaminen kuin videopelissä, tässä ei vain ole lisäelämiä. Vauhti suhteellisen kova ja kadut todella kapeita. Väsyneenä painavan pyörän, matkustajan ja tavaroiden kanssa pitää olla tarkkana. Majapaikkamme on Holmenkollenilla ja sinne onkin viimeinen etappi sitten varsin mutkaista kapuamista ylöspäin. Lopulta perillä ja äkkiä pois pyörän päältä ja hetkeksi maahan hengähtämään. Tämä kävi urheilusta!
Mutta sitten hotelliin ja illalla metrolla kaupunkiin syömään Tuk Tuk Thaihin. Oikein hyvä thaimaalainen ruoka ja tietysti olut. Lasku tosin on varsin norjalainen, täällä ei olla köyhiä eikä kipeitä.
14.8. tiistai. Tänään ei ajeta. Aamupala on varsin hyvä ja tuttu tunne taas mahassa.. .kiiruusti aamupalalta aamukakalle. Jännä juttu reissussa aina. Huoneessa vaimo ihmettelee miksi tilillä on katevarauksia noin 100€ enemmän kuin kuitteja. Pakko soittaa pankkiin ja pyytää selvitystä, onneksi on pankkitunnukset mukana, niin tiedot pankilta saadaan. Selviää, että Ruotsin puolella Circle-huoltoaseman katevaraus on 1200 kruunua, vaikka tankattiin 210 kruunulla? Vaimo pyytää minua soittamaan huoltsikalle, kun rallienglantini on kuulemma parempi kuin hänellä, ruotsia en uskalla edes yrittää. No, selvisi että Circle ottaa aina ulkomaisilta korteilta tuommoisen varsin reilun katevarauksen, joka sitten toki poistuu. Tulipahan selvitettyä tämäkin.
Sitten Holmenkollenin talviurheilupyhättöön. Varsin vaikuttava paikka penkkiurheilijalle. Hyppyrimäkeä katsoessa tulee varsin nöyrä olo. On ne norjalaiset vain tässä talviurheilussa niin paljon meitä parempia…..no, ei ne sentään meitä motorsportissa voita, meillä on Kimi ja Vale! Sitten vielä juosta hölkytellään hiihtolenkkiä jonkun matkaa ja suunnataan ylös kohti hotellia. Hotellilla uinti ja sauna. Varsin kiva ulkoilupäivä ja nyt hyvällä omallatunnolla keskustaan syömään.
Tavallinen Motoristi hiipii kiltisti kaupungilla vaimon perässä, koska ilman navia en osaa suunnistaa sitten pätkääkään. Ja pitäähän se käydä olusella Hard Rock Cafessakin. Mieleenjäävä paikka: olut ja mojito 26€! Ei ole köyhien hommaa.
Illalla on vielä pakko käydä varmistamassa lähteekö Bemu käyntiin, lähtee ja navikin toimii nollauksen jälkeen moitteettomasti.
15.8. keskiviikko. Tänään on aikainen lähtö kohti Tukholmaa, josta lähtee laiva Riikaan. Runsaan aamupalan (ja aamukakan) jälkeen lähdemme matkaan klo 7:30. Täällä muuten silmiinpistävää on sähköautojen määrä. Tesla tuntuu ainakin täällä Oslossa olevan lähes kansanauto, siinä Suomelle mallia autoverotuksesta. Nyt päästiin Norjastakin pois nopeammin, koska tullessa kiinni ollut tunneli oli nyt auki. Matka Tukholmaan meni samoja latuja. Välillä tietysti hampurilaisaterialle ja erinäisille pissi/tankkaustauoille pysähdellen. Keli on lämmin ja aurinkoinen/puolipilvinen. Tukholman satamassa ollaan ajoissa, nyt mennään Tallinkilla. Laiva on Tallink Isabelle, alkujaan muuten Viking Isabella. Tavallinen Motoristi tutkii aina Wikipediasta laivojen historian. Tällä kertaa laivaan päästään ensimmäisinä ja täällä henkilökunta näyttää tarkasti pyörille paikat ja he myös sitovat itse pyörät liinoilla kiinni. Myös satulan päälle taitetaan pehmuste, jotta liina ei hankaa pyörää. Varsin ammattimaista toimintaa, hienoa!
Kamat hyttiin ja nyt on päästävä kannelle oluselle, keli on mitä hienoin. Sitten perinteisesti saunaan ja poreammeeseen killumaan. Syömässä käydään ala Cartessa ja kala on hyvää, vaikkakaan ei tajunnan räjäyttävää. Auringonlaskuakin pitää käydä katsomassa ja kuvaamassa. Lopuksi baarista vaimolle Irish Coffee ja Tavalliselle Motoristille kahvi ja konjakki!
16.8 torstai. Ollaan aamupalalla jo kasilta, laiva on perillä vasta yhdeltätoista. Niinpä Tavallinen Motoristi uskaltaa ottaa aamupalalla tarjotun pienen kuohuviinilasillisen. Tänään ajetaan noin 6 kilometriä satamasta hotellille. Mutta mikä matka se onkaan! Liikenne Riikassa on yhtä kaaosta, autoja on aivan hemmetisti ja ne kulkee kovaa. Tavallisen Motoristin pää pyörii kuin flipperipallo flipperissä kun yritän tunkea pyörän sopiviin rakoihin kaistojen välillä seikkaillessa. Hiki valuu goretexin sisässä, mutta en kuitenkaan ala kiukkuamaan, ei tässä auta ruveta riehumaan. Hoidetaan vain porukka turvallisesti hotellille.
Perille päästään ja hotellissa ystävällinen tyttö ottaa meidät vastaan ja pyörällekin on parkki lukitulla sisäpihalla.
Nyt meillä on vielä reilusti aikaa tutustua kaupunkiin ja se tehdään ratikalla kulkien. Nämä asiat meillä hoitaa vaimo ja Tavallinen Motoristi sitten hiipii perästä. Vanhaan kaupunkiin ja siellä käydään varsin mukavassa kahvilassa kahvilla ja paniinilla. Sitten jaksaa tutustua kaupunkiin. Torilla oli jokin nallenäyttely, jossa oli jokaisesta maasta tehty oma nallensa, nallet olivat paljon ihmistä suurempia. Ja löytyyhän sieltä Suomenkin nalle.
Syömässä käydään Mio-ravintolassa. Hyvä kala sielläkin ja toki Tavallinen Motoristi siihen pari olutta kylkeen ottaa. Tämä on Tripadvisorin mukaan romanttinen ravintola ja toki onkin. Tavallinen Motoristi ei tietenkään tämmöisissä paikoissa voi kovin usein näyttäytyä, jottei mene katu-uskottavuus. Sitten vielä käppäilemään kylälle ja pitäähän sitä tietysti vaimon perässä vaatekaupoissakin hiipiä. Illalla vielä käydään iltapalalla Rock Cafe Riikassa(ei oikea Hard Rock Cafe). Otetaan combo kahdelle hengelle: ranskiksia, friteerattua kanaa, kypsentämättömiä kasviksia, pekonia, pizzapaloja, dippejä. On muuten hyvä ja hintakin Norjan jäljiltä todella edullinen. Esim. olut Riikan ravintoloissa on noin 3,5€. Olusella istuskellessa Wikipediasta selviää miksi liikenne on niin kaoottista. Latviassa on reilu 2 miljoonaa ihmistä ja niistä 700.000 asuu Riikassa, ilmanko on liikennettä tällä kylällä.
Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja palvelualttiita.
17.8. perjantai. Hotelli on varsin yksinkertainen, mutta samalla viehättävä. Aamupala noudattelee samaa linjaa. Nälkä kyllä lähtee ja nyt jaksaa ajaa. Pari motoristia on myös Turkista yöpymässä samassa hotellissa. Hotelli on Augustine ja yön hinta aamupalalla 38€, todellakin hintansa arvoinen paikka.
Tänään ajetaan noin 300km Tallinnaan, josta Viikkarin XPRS:illä Helsinkiin yöksi. Heti Riikan ulkopuolella liikenne rauhoittuu totaalisesti, nopeusrajoitukset ovat varsin maltilliset ja ajaminen tuntuu ajoittain turruttavalta ja tuttu niskakipu tietysti taas iskee. Onneksi tässä mopossa on vakkari. Mitenkähän sitä 11 vuotta sitten jaksoi ajaa Italiaan ZZR 1400:lla ilman vakkaria ja päivämatkat oli parhaillaan 800km?! Onko Tavallinen Motoristi nyt keski-ikäinen….
Välillä pysähdytään ja esim. kahvi ja kivennäisvesi on 98 senttiä, mielestäni sellainen hinta, ettei siitä ilkeä enää tinkiä. Tallinnaan päästään taas hyvissä ajoin ja hetki pitää odottaa laivaan pääsyä. Päästään kuitenkin ensimmäisinä ja mopo parkkiin. Täällä ei apuja pyörän sitomiseen tarjota. Tosin kerrotaan, ettei tarvitse sitoa. Eikä Tavallinen Motoristi sidokkaan.
Sitten on edessä ajantappoa kaksi ja puoli tuntia. Pitää pysyä kahvilinjalla, koska pikkuisen ajoa vielä edessä. Keli on mitä mainioin.
Helsingissä majoitutaan herroiksi Hotelli Tornissa. Virkailija ehdottaa huonetason korotusta: 25€ superioriin ja 50€ sviittiin. No, otetaan superior, vaimo maksaa. Sitten virkailija ehdottaa, ottaisitteko kuohuviinin, olisi tarjouksessa. Mietin millisekunnin ja kaivan kuvetta, kaupat tulee!
Syömässä käydään Classic Pizzassa, oikein hyvät pizzat ja oluet ja talon shamppanjat.
Sitten taas yöpuulle, Tavallinen Motoristi ei reissuillaan koskaan jää keikkumaan yöelämään. Ajamaan pitää kyetä aamuvarhain.
18.8. lauantai. Aamupala on todella hyvä ja aiheuttaa tietysti normaalin ryntäyksen vessaan…
Nyt on viimeinen reissupäivä, eikä tässä nyt mikään kiire ole, joten eikun vaimon perään hiipimään muutamaan vaatekauppaan Helsingin keskustaan. Sitten lähdetään kohti kotia, hetken ajon jälkeen alkaa pikkuisen ripsiä vettä. Mikkelissä pysähdytään ystävän luokse, jossa saadaan maittavat kahvit suolaisella piirakalla ja jäätelöllä. Meitä viihdyttää nelivuotias Lilli-tyttö, jolta juttua tulee solkenaan. Ei minkäänlaista ujostelua ja odottaa jo kovasti 5-vuotissynttäreitä.
Siinä on elämänasennemallia Tavalliselle Motoristillekkin!
Sitten ajetaan turvallisesti kotiin ja pyörä kotipihan parkiin. Aamulla lupaan tarjota uskolliselle ratsulle kunnon pesun ja sitten se pääsee lepäämään lämpimään talliin.
Se oli siinä!
Terveisin
Tavallinen Motoristi
