Lasse Kurvinen pohtii uusimmassa blogikirjoituksessaan pitkäjänteisen mediatyön merkitystä, palkintogaaloja sekä moottoripyöräilyn arvostusta.
Aikaisemmin olen kertonut miten ruutulipulla juhliminen ja Maamme-laulu ovat olleet haavekuvina lapsesta saakka. Olen moottoripyöräurheilun pariin palattuani opetellut uudelleen yhteistyökuvioita, joihin kuuluu osana mediatyöstä huolehtiminen. Toiminnassa muutoin on todella moni osa-alue mennyt ns. satulan alle, mutta tietysti osa asioista on mennyt paremmin kuin on uskaltanut ajatella.
Tästä esimerkkinä on yhteistyökuviot, jotka ovat pyörineet nyt hienosti jo neljä vuotta. Samaan spooriin ei tietysti ole varaa jäädä makaamaan, vaan toimintaa on kehitettävä osin systemaattisesti ja osin innovatiivisesti, jotta kaikki osapuolet pysyvät jatkossakin tyytyväisenä. Mediatyön voisin nostaa nyt framille.
Olen miettinyt paljon suomalaisen moottoripyöräurheilun näkyvyyttä, mahdollisuuksia realistisilla ja osin varmasti väärilläkin perusteilla sekä liian kapeakatseisesti. Faktoja jos alettaisiin tutkimaan virallisen puolueettoman tahon toimesta, olisin taatusti väärässä monessa asiassa, enkä näe kaikkia lajeja tasapuolisesti.
Olen treenannut siis maailmanmestaruuden uutisointia ensin vuonna 2020 ja vuonna 2021 olikin vuorossa lisää. 2021 alkukaudesta toiveena oli saada flat track -maailmanmestaruuden puolustamista esiin mediaan, jossa onnistuttiin hienosti YLEn moottoriurheilun parissa tunnetun mediahenkilön avustuksella. Urheiluruudussa maksimimittainen juttu, eli kahden minuutin flat track -tarina, oli totta.
Sen lisäksi kauden aikana moottorialan lehdet sekä paikalliset uutislehdet pääasiassa positiivisesti tiedottivat kilpailutuloksista sekä sarjatilanteesta. Sitten kun maailmanmestaruus varmistui, oli mestaruudesta ilmoitusta MTV3:n tulosruudussa, YLE urheilun nettisivuilla ja tietysti useammat moottoriurheilualan lehdet ottivat tiedotteet julkaistavaksi, eivät tosin kaikki. Ulkomaan media otti tietysti osansa, joka oli kiva yllätys kotimaan rajojen ulkopuolella. Taisi jokin lehtitoimittaja saada kivaa palautetta Milanon messujen yhteydessä suomalaisesta mestarista ja ajotyylistä…
FIM Awards -palkintojenjakoseremonia Monacossa sai myös julkisuutta tiedotteiden avustuksella, myös sosiaalisen median merkitys kasvoi ruhtinas Albert II:n kättelyn myötä. LinkedIn, Instagram ja Facebook eivät tosin minnekään superstaratasolle kasvaneet, mutta kahden mestaruuden medianäkyvyyden arvo mitattuna faktana oli kasvanut jo 10 miljoonaan euroon. Osin kotikuntani Mäntyharjun, kuin maailmanmestarin itse eli Lasse Kurvisen, sekä tietysti kotiseurani Heinolan moottorikerhon osalta.
Väitän, että näistäkin palasista, jos olisi otettu yksi tai muutama tiedote, julkaisu taikka varsinkin median kiinnostus julkaista historiallisia maailmanmestaruuksia, ei olisi ollut yhtään moottoripyöräilijää edustettuna Suomen omassa Urheilugaalassa 2022. Pääsin siis niin sanotusti Gaalojen jatkoille Monacon juhlallisen FIM Awardsin jälkeen, tosin nyt yksin ja koronan vuoksi ainoastaan suorassa TV-lähetyksessä.
Edustin urheilugaalassa moottoripyöräurheilua ja etenkin Suomen moottoriliiton 100 vuotista juhlavuotta, jota pyrin tuomaan esiin oman osaamiseni puitteissa sekä YLEn hyvän käsikirjoituksen kautta positiivisesti miljoonayleisölle. Missään muussa mediassa en olisi tavoittanut samaa määrää katsojia ja ajaminen moottoripyörällä gaalan juhlalavalle oli huippua! Haastatteluni toi todella runsaat onnittelut sekä myös moottoripyörän tuominen suoraan lähetykseen oli joidenkin mielestä siisteintä ikinä! Yhteydenotot maailmanmestaruudesta ja etenkin gaalalähetyksestä olivat mukava yllätys ja sosiaalisen median omat uutisoinnitkin tavoittivat hetkessä kymmeniä tuhansia näyttökertoja, sitoutuminenkin niissä oli erinomaisella tasolla.
Väitän, että kyseiset lisäykset eivät tulleet moottoripyöräurheilun lajien sisältä, eikä alan lehtien välityksellä, vaan kokonaisuuden eli parin vuoden systemaattisen mediatyön sekä oikeiden henkilöiden tavoittamisen ansiosta. Tämä yksittäisen urheilijan mediatyö, oikeiden henkilöiden innostuminen asioista sekä tietysti myös YLE urheilun kiinnostuminen hyvin marginaalilajin esiintuomisesta Suomessa on tuottanut tulosta, tuonut moottoripyöräilylle näkyvyyttä ja siitä hyötyy ensisijaisesti moottoripyöräily, eikä kyseinen urheilija.
Moottoripyöräilijät toki voivat arvostella Urheilugaalaa tai lehtitoimittajien äänestystuloksia, mutta itse olen sitä mieltä, että seuraavan kerran on hyvä tuoda moottoriurheilua ja moottoripyöräilyä esille osallistumalla MP-messuille maaliskuussa, ostaa liput Kymiringin MotoGP- ja MXGP-kisoihin sekä Imatranajoihin. Ja tämän kaiken lisäksi kauteen mahtuu talvi- ja kesäkisoja eri lajeissa, ratapäiviä sekä kaikenlaista moottoripyöräilyä omissa porukoissa taikka vaikka itsekseen.
Joo joo, tiedämme kaikki, että tietysti korona on läsnä, mutta silti meidän tulee itse arvostaa ensin moottoripyöräilyä ja kaikkia moottoripyöräurheilun lajeja sekä näyttää sekä kertoa siitä. Tämän jälkeen, kun itse arvostamme Kymiringin projektia, Suomen moottoriliiton 100 vuotista taivalta, meidän lukuisia arvokisamitalisteja, kuin mestareita sekä niitä kilpailujen tai tapahtumien puurtajia, prätkäkauppiaita mm. voimme odottaa muiden moottoripyöräilyn ulkopuolisen arvostuksen lisääntymistä. Jatkossa kun tarvitsemme myös konkreettisia kestävän kehityksen työkaluja, auttaa asiaan myös lisääntynyt kiinnostus moottoripyöräilyä kohtaan esimerkiksi perheen kakkosauton korvaajana taikka muutoin.
Urheilugaalan jälkeen on aika keskittyä ajoharjoitteluun jääradan ja tänä talvena otan talviharjoitteluun mukaan lumicrossin motocrosspyörällä sekä voi olla, että myös endurolumispoorissa käydään tekemässä keskivartalojumppaa välillä. Gaaloissa ansaitut kilot onkin syytä karistaa ennen kilpailukauden käynnistymistä. Se käynnistyykö kausi Suomessa vai rapakon takana, odottaa vielä asioiden jatkoselvittelyä…
Vuoden 2020 ja 2021 vuoden moottoripyöräurheilija, vuoden urheilijaäänestyksen nro36 – Lasse Kurvinen voitti jopa hiihtäjä Iivo Niskasen tuloksissa 😊.
Sladi-Lasse
LK-racing Polaria KTM
#365realliferacing