21 joulukuun, 2024
Jo ensisilmäys kertoo, että Scramblerin luonne poikkeaa täysin Roadsterista. Ohjaustanko on korkeampi ja jalkatappeja on madallettu ja siirretty taaksepäin, mikä tekee ajoasennon ryhdikkäämmäksi. 19-tuumainen etupyörä ja sekä edessä että takana viisi millimetriä kasvanut joustomatka antavat pyörälle aivan omanlaisensa ilmeen.
Scramblerin komponentit ovat R nineT Roadsteria yksinkertaisemmat, millä hintaa on hilattu alaspäin. Pyörässä on esimerkiksi perinteisen mallinen teleskooppihaarukka ja jarrut, eikä siinä ole kierroslukumittaria ollenkaan. Yksinkertaisuus istuu kuitenkin hyvin scramblerin käsitteen perusolemukseen – mukaan on otettu vain tarpeellisin.
Moottori ja klassiseen tyyliin vedetty pakoputkisto on päivitetty Euro4-normia vastaavaksi. BMW:n mukaan ainoastaan katalysaattori on kasvanut ja vääntö laskenut kolme newtonmetriä, mutta todellisuudessa tuntuu, että pyörästä puuttuu jotain enemmänkin.
Saksan Garmisch-Partenkirchenin tiukan mutkaisilla vuoristoteillä bokserimoottori pääsee esittelemään luonteenpiirteitä, joihin on helppo ihastua. Pitkä ja laaja kierrosalue tekee siitä helpon ajettavan, ja vääntö on hyvä jo alhaisilta kierroksilta lähtien. Moottorin tarjoilema sinfonia kuuluu Euro4-moottoreiden melodioiden parhaimmistoon, mistä on varmasti kiittäminen Akrapovicin äänenvaimentimia.
1 170-kuutioinen voimapesä on ehdottomasti mukava tuttavuus, mutta se tuntuu turhan kahlitulta. Yksi Roadsterin kohokohdista on sen karski moottori, jonka reagointi kaasuun on hurjaa, mutta Scramblerista tämä piirre on valitettavasti jäänyt.
Vastineeksi Scramblerin käyttöaste on laajempi. Kasvanut joustomatka ja pehmeät säädöt tekevät siitä nimittäin pätevän kumppanin rikkonaisille teille, joilla jousitus on kiitollisen anteeksiantava. Raskastekoinen kuski voi joutua rukkaamaan esijännitystä.
Alustan geometria on uuden etupyörän myötä hioutunut. 19-tuumainen pyörä takaa erittäin vakaan ajokokemuksen, ja samalla se on saatu pidettyä ainakin verrattain nopeasti käänneltävänä. Ainoa tilanne, jossa heikkoudet nostavat päätään, on ruuhkassa ajaminen. Silloin pyörä käyttäytyy lievästi hermostuneesti ja epävakaasti.
Muilta osin kokemus on erittäin hallittava. Tässä osansa on erityisesti uudistuneella ajoasennolla, josta aiempaa korkeampi ohjaustanko tekee myös entistä rennomman. Tämän korkeampia mukavuuspisteitä Scrambler ei kuitenkaan niitä. Satulan pehmuste on ohentunut entisestä, ja istuminen alkaa maistua puulta jo hyvin lyhyen lenkin jälkeen. Lisäksi uudistunut ajoasento altistaa kuljettajan entistä kovemmalle viimalle ja pyörteille.
Lyhyen kuskin kannattaa huomioida, että satula ja tankki ovat varsin leveät. Istuinkorkeus on virallisesti 820 millimetriä, mutta se voi tuntua korkeammalta, ja maahan ulottuminen voi olla vaikeaa. Lisävarustekatalogista voi poimia madalletun jousituksen, mutta matalampaa satulaa ei ole tarjolla.
Riisuttu linja ulottuu myös mittaristoon, joka koostuu analogisesta nopeusmittarista ja pienestä näytöstä. Vaihdeindikaattorin ja tankkimittarin kaltaisia moderneja mukavuuksia ei pyörästä löydy. Hallintalaitteet ovat silti tuttua BMW-laatua. ABS ja luistonesto (lisävaruste) sammuvat helposti ohjaustangon nappulasta, myös ajon aikana.
Kysymyksistä keskeisin on, täyttääkö Scrambler erään BMW:n tärkeimmistä tavoitteista, eli onko se hintansa väärti. Se erottuu toki joukosta isommalla moottorillaan, mutta esimerkiksi kilpailijapyörät Ducati Scrambler, Triumph Street Twin ja Yamaha XSR 900 ovat hinnaltaan selvästi edullisempia.
Erotukseksi mainituista eurooppalaisista BMW:t kuitenkin valmistetaan kotikentällään, ja se näkyy: viimeistelystä ei voi lausua moitteen sanaa, eikä komponenttien suhteen ole tehty kompromisseja. Laatu on samalla tasolla kuin muissakin BMW-pyörissä, kokonaisuus vain on minimalistisempi.
R nineT erottuu ensisijaisesti eräänlaisena premiumretrona, jonka iso moottori ja laadukas viimeistely tekevät siitä hintansa arvoisen mallin. Kilpailijat satsaavat Aasiassa valmistettaviin budjettimalleihin, mutta BMW kulkee toisenlaista tietä. Ja sellaiselle, jolla on varaa, se tie on varsin houkutteleva.
Juttu on julkaistu Biken numerossa 9/16
