Keith Flint: Varikon suurin stara

Vaikka TT -varikko on täynnä tähtiä, The Prodigyn johtohahmo Keith Flint on heistä varmasti tunnetuin. Täällä hän kuitenkin on vaatimaton tulokastiimin omistaja. 

Yksi hienoimmista koulumuistoistani oli, kun viidennellä luokalla ollessani minut valittiin koulun radio-ohjelmaa tuottavaan tiimiin. Kääntelimme kasetteja mankassa ja yritimme yllyttää nuoria barrikadeille. Kovasta yrityksestä huolimatta ohjelmaa sensuroitiin vain yhden ainoan kerran: sain Music Televisionin ohjelmasta idean soittaa iltapäivän hittilistaa. Kun soitimme The Prodigyn Voodoo Peoplea, rehtori käveli sisään ja nykäisi töpselin seinästä. Kirjaimellisesti. Tapaus jäi elävästi mieleeni ja siitäkin syystä matka Mansaaren TT-ajoihin tuntuu erityisen hienolta. Jututettavana on nimittäin The Prodigyn nokkamies, Keith Flint.

Flint on yhtyeensä suuruuden aikojen jälkeen tullut Iso-Britannian radoilla tunnetuksi salamannopeana amatöörikuljettajana, jonka mielenkiinto keskittyy täysin kilpamoottoripyöräilyyn. Mies puhuu tiimistään kuin rakkaasta lapsesta, eikä hän TT-varikolla ole kansainvälinen rocktähti, vaan tallin omistaja, joka tarjoaa oluen, kun kehun hänen pyöriensä ulkoasua. Ei, täällä hän ei ole Firestarter.

Moottoripyöräily on ollut osa Flintin elämää jo lapsesta saakka. Todellinen innostus heräsi veljien ostettua omat pyörät.

– Olin kyllä ajellut satunnaisesti naapurin pellolla yhdentoista vanhasta, mutta eräänä päivänä veljeni tulivat kotiin prätkillä, molemmat omallaan. Pian joka paikka olikin täynnä prätkien osia. Se oli aivan mahtavaa! Flint hehkuttaa motoristinuransa alkuvaiheita.

Mies tunnustaa, että moottoripyöräkilpailut ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Kilpailemisen mies aloitti vuonna 1998 Ducatilla. Kun Suzuki esitteli uudet GSX-R:t 2000-luvun alussa, Flint oli myyty.

– Kävin koeajolla ja rakastuin välittömästi. Moottori oli erinomainen, ehdottomasti paras vakiomoottori, jolla olin ajanut, Flint muistelee ja kertoo rakkaustarinan jatkuneen jo toistakymmentä vuotta. Mies on nimittäin luottanut Suzukiin vuodesta 2002 niin kilpailussa kuin kadullakin. Siviilipyöränä Flintillä on GSX-R 600, jolla mies ajaa lähes päivittäin. Suzuki-harmonian rikkoo tallista löytyvä Moto2-luokan kilpuri.

– Ajan Moto2:lla harvakseltaan. Tykkään lähinnä ihailla sitä, Flint kertoo ja siirtää puheenaiheen takaisin Suzukeihin.

– Suzukista minulle tekee läheisen sekin, että ystävystyin Australiassa ollessani Barry Sheenen kanssa. Oli todella suuri kunnia saada tuntea hänet, Flint kertoo.

Flint jatkoi kerhokisojen ajamista ja perusti amatööritason kilpatiimin, joka voitti Brittien endurance-mestaruuden kahdesti.

– Näin siitäkin huolimatta, että mukana oli kerhotasoinen kisakuski, Flint veistelee itseensä viitaten, ja kertoo menestyksen johdosta halunneensa satsata hieman vakavammin kilpailutoimintaan. Syntyi Team Traction Control. Flintillä oli kuljettajakin kiikarissa.

– Tunsin Steve Mercerin jo ennalta. Viimevuotinen endurancen MM-sarjan kolmas sija ja vahva suoritus TT:ssä olivat vakuuttavia meriittejä, enkä epäröinyt pyytää häntä ajamaan, Flint kertoo ja jatkaa, ettei TT ollut varsinaisesti ykkösprioriteetti.

– Steve oli kuitenkin kertonut minulle paljon hienoja tarinoita TT:stä, ja onhan tapahtuma kiehtova. Rata on ainutlaatuinen ja ilmapiiri vailla vertaansa. Eikä mielenkiintoa vähennä Joey Dunlopin legenda, häntä ei yksinkertaisesti voi olla fanittamatta, Flint hehkuttaa ja sanoo ilman muuta halunneensa tarjota Mercerille mahdollisuuden ajaa TT:ssä, mutta ei olisi uskonut sen tapahtuvan näin nopealla aikataululla.

– Pääsponsorimme Monster avasi kuitenkin meille oven Mansaarelle, emmekä epäröineet, Flint naurahtaa ja kertoo tiimin ponnistusten keskittyvän tällä kaudella kuitenkin lyhyiden ratojen kilpailuihin. Mercerin lisäksi tiimissä ajaa James Rispoli, jonka omaksumiskyky saa Flintiltä kehuja.

– Hän lensi ensimmäiseen, Cadwell Parkissa ajamaamme testiin suoraan USA:sta, joten aivan kaikki oli uutta. Nopeus, jolla hän asioita oppi, oli erittäin vakuuttava, Flint kehuu.

Huolimatta tiimin keskittymisestä lyhyiden ratojen kilpailuihin Flint kertoo pitävänsä TT:n lisäksi kovasti endurance-kilpailuista.

– Siinä, kuinka koko tiimi tekee yhteistyötä päämäärän – eli voiton – eteen, on jotain eeppisen kaunista, Flint hehkuttaa, mutta toteaa, ettei kilpailun tyypillä ole niin merkitystä: hyvät tulokset maistuvat aina makealta. Silläkään, seuraako kilpailua varikkomuurilta vai katelasin takaa, ei ole juuri merkitystä.

– Monet kysyvät, kuinka paljon kaipaan kilpailemista. Yksinkertainen vastaus on, että kilpailen nytkin, taistelu on käynnissä jatkuvasti! Näkökulma on eri, mutta kilpailemista tämäkin on, ei epäilystäkään, Flint naurahtaa ja kertoo kilpailun seuraamisen varikkomuurilta olevan huomattavasti stressaavampaa kuin jos ajaisi itse.

Vaikka Flint kertoo ajan The Prodigyn kanssa opettaneen hänelle monia RR-tiimin pyörittämisessä hyödyllisiä taitoja, ei rocktähteyden ja tallin omistajan roolien yhteensovittaminen aina suju ilman ongelmia. Vaikka hän pyrkiikin järjestämään yhtyeen asiat kilpatallin ehdoilla, eivät päivät kalenterissa aina riitä.

– Olen mukana kilpailuissa aina, kun mahdollista ja keikkojen välisen ajan asun käytännössä kilparadoilla. Tallipäällikköni Paul Bolwell on oikea käteni, ja luotan häneen täysin. Jos en itse pääse paikalle, Paul pyörittää rulettia, Flint toteaa.

– Luottamus onkin tärkein asia. Olen kerännyt ympärilleni oikeita ihmisiä, sellaisia, joihin luotan suuresti. Kaikki tietävät, että asioiden on hoiduttava, vaikka minä olisinkin tekemässä töitä – siis soittamassa, Flint kiittelee. Hetken mietittyään mies toteaa, että vaikka TTC:n pyörittäminen ei ole varsinaisesti työtä, ei se enää täytä harrastuksenkaan kriteereitä.

– Oikeastaan harrastusasteelta poistutaan, kun ei enää työnnetä pyöriä pakun perään ja suunnata lähiradalle kurvailemaan, Flint kertoo ja pohtii, että kyseessä on lähinnä henkilökohtaisten unelmien intohimovetoinen toteuttaminen.

Flintillä on näkemyksensä siitä, miten supertähteys vaikuttaa tiimin omistajan arkeen.

– Kuuluisuudesta on aivan takuulla hyötyä, tietyt ovat aukeavat varmasti helpommin. Se on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä haluan, että edustamani brändi on vahva ja uskottava, oli sitten kyse The Prodigystä tai kisatiimistäni TTC:stä. Työskentelyn on oltava ammattimaista, Flint huomauttaa ja toteaa, että ainoa motiivi työskennellä TTC:n kanssa ei voi olla se, että se on siistiä.

– Onneksi olen saanut tutustua erittäin asiallisiin ihmisiin, jotka ymmärtävät, mitä vaaditaan, että homma toimii. On todella tärkeää, että kaikki tietävät, mitä heiltä odotetaan, ja että he ovat todella sitoutuneet tiimin toimintaan, Flint painottaa ja muistuttaa, että myös tiiminä menestyminen edellyttää sitoutumista tavoitteisiin.

– Haluamme ilman muuta olla jonakin vuonna TT:n paras tiimi. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä; varikolta löytyy tiimejä, jotka ovat käyneet täällä 20 vuotta ennen nousua huipulle, Flint muistuttaa ja kertoo pitävänsä juuri pitkän linjan talleja esikuvanaan.

– TT ei ole kilpailu, jossa huipulle voi nousta tyhjästä. Meillä on vielä paljon opittavaa, Flint toteaa. Mies kertoo, ettei hän pidä kovin kaukaisten tulevaisuudensuunnitelmien tekemisestä, mutta pitää selvänä, että TTC osallistuu TT-ajoihin myös vuonna 2015.

– Erona tähän kauteen tulee olemaan se, että valmistaudumme TT:hen paljon paremmin, paljon fokusoidummin. Ja teen kaikkeni, että Steve ajaa tallissani myös ensi vuonna, Flint lupaa. Mies kertoo TTC:n keskittyvän ensi kaudella TT:n lisäksi BSB-sarjaan.

– WSBK tai MotoGP eivät todellakaan kiinnosta minua! Olemme brittiläinen tiimi ja keskitymme Brittein mestaruussarjaan ja muihin täällä ajettaviin kilpailuihin, kuten TT:hen, Flint kertoo.

Vaikka mies onkin sopeutunut hyvin tallin omistajan rooliin, ei ajatusta kilpailemisesta ole vielä haudattu.

– Kuten varmaan kaikki tänne saapuneet fanit, haaveilen ilman muuta TT:ssä ajamisesta. Ympärilläni on taitavia ihmisiä, joiden avulla voin valmistautua ja opetella rataa. En kuitenkaan ole varma kilpailemisesta. Ei ainakaan ensi vuonna, Flint naurahtaa.

Kysymys mahdollisuudesta The Prodigyn keikalle TT-festivaalien aikana saa Flintin innostumaan.

– Sehän olisi älyttömän hienoa! Jos puitteet vain saadaan kohdalleen, voisimme soittaa illalla ja katsoa kisoja seuraavana päivänä!

Kuva ja teksti: Peter Guld. Juttu on julkaistu alun perin Biken numerossa 10.2014.