Lorenzo ajoi Ducatilla kaudet 2017 ja 2018. Ensimmäinen kausi oli erittäin vaikea, niin myös viime kauden alku. Niinpä hänelle kerrottiin, ettei jatkoa Ducatille ole luvassa.
Ensin Lorenzo linkitettiin Suzukille, joka valitsikin hieman yllättäen Joan Mirin. Näytti siltä, että hänen ainoa mahdollisuutensa olisi Petronasin tukema Yamahan satelliittitiimi SIC Yamaha, mutta Lorenzo sai yllättäen shokkitarjouksen Hondalta.
Ennen Hondan tarjousta Lorenzo oli jo mielessään ajatellut ripustaa ajohanskat naulaan.
”Se oli hullua aikaa, olin jo pienessä depressiossa. Kun tajusin, että minulle saattaa tulla lopettaminen eteen, masennuin. Normaalisti, kun olen aiemmin miettinyt lopettamista, olen ollut tavallaan iloinen ja helpottunut, koska en tuntisi enää paineita ja en enää kokisi loukkaantumisia”, Lorenzo kertoo.
”Siksi en todellakaan uskonut, että voisin masentua. Olin todella lähellä lopettamispäätöstä. On totta, että minulla oli mahdollisuus mennä Yamahan satelliittitiimiin, mutta se ei ollut sitä, mitä halusin.”
Lorenzo tunsi olevansa vielä riittävän hyvä voittamaan kilpailuja, mutta pitkä epäonnistumisten putki Ducatilla kävi henkisesti raskaaksi. Hän alkoi tuntea, ettei Ducatikaan enää luottanut häneen.
”Se oli uskomatonta aikaa. Moottoriurheilussa sanotaan aina, että olet juuri niin arvokas kuin edelliset kilpailutuloksesi. Ja minun tulokseni olivat olleet kammottavia. Olin mentaalisesti kovilla, koska harjoittelin ja tein töitä enemmän kuin koskaan, mutta tulosta ei vain tullut. Tiesin kuitenkin, että hyvät tulokset ja jopa voitot eivät olleet kaukana. Muut siihen eivät uskoneet, koska olin viettänyt Ducatilla puolitoista vuotta voittamatta mitään. Ja kun en voittanut Ducatikin alkoi menettää uskonsa Jorge Lorenzoon”, Lorenzo kertoo.
”Sitten tuli Hondan tarjous, aloin voittaa kilpailuja ja kaikki muuttui.”