17 marraskuun, 2024
Erno Kostamon vuonna 2022 alkanut Imatranajon voittoputki jatkui, ja aikaisempi seitsemän peräkkäisen voiton putki kasvoi kymmenen voiton mittaiseksi. Kovimmaksi uhkaajaksi nousi lopulta Eemeli Lahti. Välittömästi Imatranajon jälkeen kostamo jatkoi kilpailukauttaan Mansaaren Southern 100 -kilpailussa, josta kotiintuomisiksi tuli kaikkien aikojen nopein ensikertalaisen ajama kierrosaika.
Säänhaltijat sekoittivat viime vuoden tapaan pakkaa Imatranajossa, ja Superbike-luokan sunnuntain Open- ja King of Imatra -kilpailut jouduttiin sateen takia jättämään ajamatta. Näin ollen Erno Kostamon viikonlopun urakka kutistui kolmen kilpailun mittaiseksi. Tuloksena niistä oli kolme voittoa. Vaikka tulosten valossa suoritus oli täydellinen, niin käytännössä matkalla oli monta mutkaa niin tekniikan kuin kilpakumppaneiden ja kanttareiden kolistelun kanssakin.
Imatranajo alkoi torstaina kuljettajaparaatilla, jossa oli jo paljon yleisöä paikalla ja tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut. Erno Kostamon edellisvuosien menestys Imatralla näkyi mm. siinä, että selkääntaputtelijoita ja nimikirjoituksen pyytäjiä riitti taukoamatta.
Perjantaina päästiin tositoimiin eli radalle. Vaikka Kostamo oli ensimmäisen harjoituksen nopein ja toisessa harjoituksessa toiseksi nopein, niin tuntuma ei ollut sitä mitä piti.
– Ei se tuloksellisesti huono ollut, mutta itelle ei jiänyt hyvä fiilis. Ol punalippuja ja siksi rikkonaista, jäi kierrokset tosi vähäiseksi. Alustan setupit ei käyneet tälle radalle ja moottorinkin kanssa oli säätöteknisiä juttuja, ei suatu oikeen kulkua siihen vielä perjantaina. Yön ja illan aikana suatiin onneks tehtyy parempaan suuntaan pyörää.
Ongelmitta ei sujunut lauantain ensimmäiset aika-ajotkaan (Open Superbike), sillä yli puolet rata-ajasta Kostamon pyörä oli ratavarikolla, jossa korjattiin siihen tullutta teknistä ongelmaa.
– Piäsin ihan viimesille minuuteille takas radalle, ja ehin yhen noppeen ajjaa, se riitti kolmanteen ruutuun. IRRC-luokan toinen aika-ajo ajettiin märällä, niin en lähtennä siihen sitte lainkaan.
Ensimmäisenä kilpailulähtönä oli Open Superbike, jonka lähdön Kostamo kuittasi taittaen ykkösenä ensimmäisille kierroksille. Mutta sitten alkoi tapahtua.
– Kävin kanttarilla kolmannella kierroksella, ja Eemeli (Lahti) mäni ohi. Mänin takas Eemelistä ohi, niin seuraavassa mutkassa sisäkanttariin osuin, pikku woblaus ja Eemeli piäs takasin ohi. Olikin sitte oma rytmi sekasin pari kierrosta. Sain rauhotettuu pääkopan, enkä lähtennä hullunraivolla puskemaan kärkee kiinni. Siirsin ajatukset ajorytmiin, ja viimesellä kierroksella sainkin kuitattuu ykkössijan takas. Ei ollut missään nimessä helppo kisa. Oli pyörän säätöjen kanssa hakemista, ja silti mäntiin jo viime vuoden kierrosaikoja. Ja hyvän vastuksen Eemeli anto, pit puristoo kunnolla, että pysty nappaamaan ykkössijan.
Seuraavaan IRRC-kisaan Kostamon pyörään tehtiin uusia säätöjä, ja ne osuivat erittäin hyvin kohdalleen.
– Sitten olikin aika helppo ajella se kisa, ei tarvinnu puristoo, ja kierrosajat painu sinne rataennätyksen alle. Viimesellä kierroksella tuli vielä Belgian kaveri (Come Geenen) ja ajo parilla sadasosalla miun ajan alle. Parhaimmillaan näyttivät 4-5 sekunnin eroa seuraavaan, mutta lopussa kun tuli kierroksella ohitettavia, niin ero kutistu vähän. Mutta helppo kisa meille.
Sunnuntaihin Kostamon tiimi halusi lähteä vieläkin paremmilla säädöillä.
– Ahneuksissaan ruvettiin tekemään hyvin menneen kilpailun jälkeen vielä parempoo pyörää, mutta se kostautu, män huonompaan suuntaan ajettavuueltaan. Startattiin IRRC Superbike -kisaan kuivalla kelillä. Heti huomas, että ei oo tarpeeks vauhtii siinä kilpailussa, ja tein pienen jarruvirheenkin vielä. Meijän onneks kisa keskeytettiin satteen takia punalipulla.
Taivas repesi ja Wet Race -uusintalähtö saatiin käyntiin odottelun jälkeen. Siinä Eemeli kuittasi lähdön Kostamon tarrautuessa kiinni kakkospaikkaan.
– Mänin Eemelistä ohi kakkoskierroksen puolivälissä mutkaan sisäänmenossa. Sieltä kun lähin taittamaan ulos, tulikin Eemeli vähän kylkeen. Lähti jalat tapeilta ja ukkokin melkein kyydistä, ihmeen kaupalla ja tuurilla sain pysyttyä pyörän piällä enkä kaatunna. Kolmanneks tipuin siinä rytäkässä. Sttepä siinä tuli pienoinen näyttämisen vimma, ja seuraavalla kierroksella mänin uuvelleen Maurerista ja Eemelistä ohi. Rupesin ajamaan pari sekkaa kovempia kierrosaikoja. Kolmannen kierroksen päätyttyä olikin jo kaks sekuntii erroo ja lopussa ero ol kaheksisen sekuntii.
Tässä vaiheessa taskussa oli kolmesta kilpailusta kolme voittoa. Vettä satoi niin, että sekä Open Superbike- että King of Imatra -kilpailu jäivät ajamatta.
– Kyllä sitä vettä tuli koko ajan sen verran, että oli ihan oikee ratkasu. Moottoriradalla ajettas tuossa vesisatteessa, mutta talvirenkaiden urittamalla katuradalla se ois liian vaarallista.
Imatranajon järjestelyt saivat Kostamolta pelkkää kiitosta.
– Rataan ol tehty pikku parannuksia ja takasuoralta otettu valopylväät pois. Parempaan suuntaa ol menty ja ihan hatunnosto järjestäjille siitä hommasta tuas. Kuskin näkökulmasta kaikki pelas eikä ollu mittään valittamista.
– Eemeli Lahden antama kova vastus ei yllättänyt, mutta ulkomaisten tähtien vaisuus kylläkin. Dunlopin ja Datzerin perävaloja ei paljoo tarvinnut katella. Dunlopilla ol jokasessa kisassa ihan noppeimpia kierrosaikoja ja rataennätyskin ekan kisan jäläkeen eli ihan kova kyyti silleen, mutta kisatilanteessa ei vaan kaikki osunut kohalleen. En kuullu, että kummallakaan ois tekniikan kanssa suurempia murheita ollu. Ehkä se oma kokemus Imatran radalla vaan autto, oli varaa kiristää, jos kaverit tulivat lähelle.
Kiitosta Kostamo jakaa myös Imatranajon runsaslukuiselle yleisölle.
– Yleisöö ol palajon ja kannustusta omaan makkuun ihan riittävästi. Kyllä sen aisti radalle asti. Ja rata mäni niin läheltä VIP-aitioo, että erityisesti siellä ihan näkikin kunnon meiningin kisan aikana.
Kun muut vielä pakkasivat kilpailukalustoaan sunnuntai-iltana varikolla, oli Erno Kostamo jo matkalla kohti Mansaarta ja seuraavaa koitosta. Koneet käynnistettäisiin seuraavan kerran jo maanantai-iltana Southern 100 -kisan ensimmäisen ”newcomers”-harjoituksen merkeissä.
– Tässä myö jo Utin ABC:n kohalla ollaan mänössä lentokentälle ja suoraan Mansaarelle. Maanantai-iltana ajetaan Southern 100:n eka ”newcomers”-treeni, ja siinä miun on pakko olla mukana koska en oo kisaan ennen osallistunu. Mut Imatralla tul kymmenen voiton putki täyteen, niin siihen ol ihan hyvä lopettaa tämän vuoden Imatranajot. Mutta kyllä tässä tulee mieleen, että missäköhän ihmeen mielentilassa sitä ihminen on päättänyt, että heti perään pitää kisata taas Mansaarella.
Kesäkuun alun Mansaaren TT -kisan jäljiltä Kostamon toinen kisapyörä oli valmiina Mansaarella, ja IRRC-sarjasta tuttu mansaarelainen kilpakumppani hoiti pyörän valmiiksi varikolle ja lainasi varikkotelttaa kisapäivien ajaksi.
– Ei tarvinna kuin männä paikalle, vaihtaa farkut remonttihousuun ja alkaa valmistautua illan ajoihin.
Maanantain sää suosi, mutta harjoitus keskeytettiin heti toisen kierroksen alussa, kun Kostamon ympäriltä puolenkymmentä kisakumppania ajoi pääsuoran jälkeisen ysikymppimutkan jarrussa pitkäksi. Rata sinällään oli onnettomuuden jäljiltä kunnossa, mutta paikallisen sairaalan kapasiteetti täyttyi, eikä harjoitusta siksi voitu jatkaa.
– Siinä jarrutuksessa alko kuulua outoa kohinaa ja ehin vilkaista jalkovällii, että hajosko moottori. Samantien sivulta kaveri liuku pitkäksi ja toinen siihen kylkeen, ja sitten lissää. Pit katella omatkin ajolinjat sen mukkaan, ettei itelle tuu mittään.
Tiistaina ajettiin ensimmäinen varsinainen aika-ajo, ja sadekelillä Kostamo huimisteli peräti seitsemänneksi.
– Sadekeli soppii meikäläiselle hyvin, ei kukkaan newcomer oo ikinä tuolla ollu noin korkeella.
Ennen saman illan kilpailulähtöä rata alkoi sateen jäljiltä kuivua, ja Kostamo starttasi kilpakumppaneista poiketen kuivan kelin renkailla matkaan.
– Eka kierros ol tosi hyvä, kun mäntiin kären kanssa sammaa vauhtii. Naureskelin, että tullee hyvä kisa, kun alkaa niiltä sateiset sullaa alta. Mutta niillä olkin paremmat tiedot paikalliselta Pekka Poudalta, ja tiesivät että kisan aikana alkaa tuas sattaa.
Kostamo tipahti sateen kastelemalla radalla toisen kierroksen aikana 10 sijaa, ja pian kilpakumppanin kaatumisen seurauksena nousi punalippu. Virallisia sijoituksia ei näin aikaisin keskeytetystä kisasta jaettu.
Keskiviikon sää oli selkeä, kisa ajettaisiin sadekelillä.
– Aattelin, että kun kukkaan newcomer ei oo täällä ikinä ajanut podiumille, niin nyt vois ajjaa.
Suunnitelma kariutui jälleen säänhaltijaan, sillä 10 minuuttia ennen starttia alkoi myrsky, ja koko kisa peruttiin.
Kisan päätöspäivän torstain alkaessa Kostamolla oli mittarissa vaatimattomat kuusi ajettua kierrosta koko radalla. Ja nyt ajettaisiin kaksi kisaa kuivalla säällä.
– Ol tiijossa, että kyyti on kylmää, kun ekaa kertoo lähetään kuivan kelin renkailla tosissaan radalle. Nyt tiijän miltä peurasta tuntuu ajovaloissa, sillä kisassa tul ukkoa ohi puolin ja toisin. Ei voi lähteä hulluttelemaan siihen kyytiin, tai tulloo huono homma siitä.
Kostamo ajoi omaa vauhtiaan, opetteli samalla rataa ja pääsi mukavasti kokeneemman kuljettajan peesiin, jossa ajaen ruutulippu heilahti 11. sijalla.
Kilpailun jälkeen katu avattiin hetkeksi, ja sen jälkeen oli vuorossa viikon viimeinen kilpailulähtö.
– Se mäni muuten samalla tavalla, mutta parista kaverista piäsin ohi, ja maaliin tulin yhdeksäntenä.
Kilpailussa Kostamo ajoi kierrosajan, joka on Southern 100 -kisan 69-vuotisen historian nopein ensikertalaisen ajama kierrosaika.
Imatranajon ja Southern 100 -kisan jälkeen vuorossa on neljän viikon kesätauko, ja Kostamon kilpailukausi jatkuu sen jälkeen Horicen IRRC-osakilpailulla Tsekissä.
– Southern 100 mäni lopulta hyvin, ja kesätauolla on hyvä elvyttää sekä ukko että pankkitili kuntoon, sillä molemmat män melko heikkoon happeen parissa viikossa.
Teksti: Erno Kostamon tiedotus, kuvat: Erno Kostamon kotialbumi, Aatu Miettinen, Harjukuvat
