21 joulukuun, 2024
Sininen taivas, säteilevä aurinko ja 15 astetta lämmintä. Mikään ei voisi olla paremmin, kun koeajossa ovat Husqvarnan uutuudet. Mallistossa on seitsemän pyörää – kolme kaksitahtista; TE 125, TE 250 ja TE 300 sekä neljä nelitahtista; FE 250, FE 350, FE 450 ja FE 501.
Kaksi myyntivalttia, jotka viihtyvät melko kivikkoisella ja epätasaisellakin radalla, ovat FE 350 ja oma suosikkini, TE 300. Näihin kahteen aion keskittyä, ja ne saavat edustaa vastaavan moottorityypin sisaruksiaan.
Koko enduromallisto on päivitetty. Eri malleissa päivityksiä on tehty eri seikkoihin. Yksityiskohdista tärkeimmät ovat uusi etuvalo, vahvistettu takarunko ja tiiviimpi airbox. Uutta ovat myös koneistetut haarukan kolmiot ja paremmat etulokasuojat (tutut motocrossmalleista). Nelareiden öljypumppu on päivitetty. TE 250- ja TE 300-mallit ovat saaneet tehokkaamman sähköstartin.
TE 300-mallin 54 hevosvoimainen moottori on markkinoiden tehokkaimpia kaksitahtisia. Moottori käy pehmeästi, ja sitä on huomattavasti helpompi hallita kuin edellistä mallia, joka oli matalilla kierroksilla turhankin ärhäkkä. Notkean alustan ja mahtavan väännön ansiosta eteneminen on vaivatonta lähes vaihteella kuin vaihteella. TE 300 tuntuu lähes pysäyttämättömältä.
Joissakin kilpailuissa vaaditaan nopeaa käynnistystä, joka ei ole ongelma 300:lle. Kakkonen sisään, ote Brembon DDS-kytkimestä ja sormi starttinapille. Moottorin käynnistyttyä kytkimen voi unohtaa. Nelarista poiketen TE 300:ssa on kaasutin – ei yhtä hienostunut, mutta ei myöskään yhtä herkkä.
Molemmissa pyörissä on samanlainen WP:n mukautuva jousitus, ja molemmat ovat hiukan liian pehmeitä minulle. Vaimennus toimii hyvin, mutta 100-kiloinen testikuljettaja tarvitsisi jäykempiä vietereitä.
Kuutiokiimaisten kilpakumppanien suusta olen saanut kuulla, ettei alle 450-kuutioisen enduron hankkiminen kannata. Niitä väitetään heiveröisiksi ja tylsiksi, mutta olen eri mieltä.
Husqvarna FE 350 yhdistää kahden maailman parhaat puolet: 250-kuutioisen ketteryyden ja helppouden sekä lähes 450-mallin tehon. Moottori painaa vain 28,5 kiloa, mutta saavuttaa 12 000 kierrosluvun ja tuottaa 45 hevosvoimaa – ei kuulosta tylsältä!
Moottoria ruokkii Keihinin elektroninen ruiskutusjärjestelmä. Se toimii niin pehmeästi jo alhaisilla kierroksilla, että pyörällä viihtyy hyvin kapealla ja kivikkoisella radalla. Husqvarnan kuolemaa janoava valokuvaaja huutaa ”closer, closer!” kun laskeudun radalle hyppyrin jälkeen. Onneksi pyörä toimii koko ajan juuri niin kuin haluan. Kun laskeudun alle puolen metrin päähän kuvaajasta, hän riemuitsee.
Verrattuna 300-malliin, nelitahtisen jousitus tuntuu aavistuksen mukautuvammalta, mikä johtuu osittain TE 350:n korkeammasta painosta. Yksi uskomattoman näppärä yksityiskohta molemmissa pyörissä on etuhaarukan puristus- ja paluuvaimennuksen säätö. Haarukan putkissa on kaksi nuppia, joiden säätäminen onnistuu hanskat käsissä.
Kytkinkori on päivitetty kevyempään (myös FE 250-mallissa), ja kytkintä on helpompi annostella. Oikeastaan huomauttamista on vain yhdessä asiassa, nimittäin käynnistyspoljinta ei ole, mutta se kuuluu lisävarustevalikoimaan, josta sen omaan pyörääni valitsisin. Kuka haluaisi pönöttää keskellä metsää akku tyhjänä ilman käynnistyspoljinta?
Minun ei enää tarvitse huolehtia siitä, koska ensitöikseni koeajon jälkeen tilasin uuden TE 300:n, johon tulee sekä käynnistyspoljin että sähköstartti vakiona. Täydellistä! Nyt täytyy vain malttaa kärsivällisesti siihen saakka, että pyörä saapuu.
Teksti: Joakim Ottosson Kuvat: Husqvarna
