Huimia suomalaistarinoita Dakar-rallista – ”jos kilpailija tai kilpailunjohtaja kuolee, niin kilpailua jatketaan siitä huolimatta”

Suomalainen Tarmo Jormakka on osallistunut Dakar-ralliin kaikkiaan seitsemän kertaa. Kymmenien tuhansien erämaakilometrien matkalta miehellä on kerrottavanaan huimia tarinoita, vaikka hän leppoisaan tyyliinsä puhuukin niistä vaatimattomasti.

Jämsän Himoksella järjestetyn Moto Adveture Days -ajotapahtuman yhteydessä osallistujilla oli mahdollisuus ajopäivien päätteeksi kuunnella ensimmäisenä suomalaisena moottoripyörällä Pariisi-Dakar -rallin ajaneen Tarmo Jormakan tarinoita. Erämaarallikonkarin tarinat saavat Jormakan leppoisasta kerrontatyylistä huolimatta kuulijoiden ihokarvat nousemaan pystyyn, niin huimia miehen Dakar-kokemukset ovat.

Ennen tarinatuokiota Jormakka on ajanut Moto Adventure Days -ajopäivän reitit läpi ja aikataulukin oli mennä vähän tiukaksi. Erämaarallimiehen luonne tulee esiin jo tästä kertoessa. Kun kuka tahansa muu olisi kertonut saapuneensa ajolenkiltä ”puoliseiskalta” tai ”vartti sitten”, niin Jormakka napauttaa tulleensä reitiltä takaisin ”klo 18.33”, sillä tiekirjoja, aikakortteja ja reittikarttoja ikänsä pyöritellyt mies puhuu täsmällisesti minuuttilukemista.

Mistään hupikisasta ei Dakarissa todellakaan ole kyse, sillä reitin pituus vaihteli vuosittain ollen wikipedian mukaan yleensä 8000 – 9000 kilometriä. Jormakka osallistui myös kaikkien aikojen pisimpään Dakar-ralliin, jossa koko reitin pituus oli 14 800 kilometriä. Se sisälsi huonokuntoisten afrikkalaisteiden ohella myös aavikolla ajoa vaativine suunnistuksineen kovissa olosuhteissa. Rallin prologilla oli arvioiden mukaan jopa 100 000 hengen yleisö seuraamassa kilpailua. Jormakka pysähtyy kuvaesityksessään yhden valokuvan kohdalle, jossa hän päiväetapin jälkeen nukkuu pöydän alla.

-Onpas harvinainen kuva. Siinä on erikoista, että se on otettu päivänvalossa. Oli erittäin harvinaista, että moottoripyöräluokassa kilpaileva yksityiskuljettaja saapui etapin maaliin jo päivänvalossa ja ehti saada jopa järjestäjien tarjoamaa ruokaa. Sen jälkeen olenkin näköjään nukahtanut pöydän alle. 

Jormakka osallistui Dakar-ralliin kaikkiaan seitsemän kertaa; kolme kertaa moottoripyörällä, kolme kertaa autolla ja kerran kuorma-autolla. Moottoripyörällä hän ajoi Dakarin vuosina 1984, 1986 sekä 1987. Osa kilpakumppaneista kohtasi Dakar-rallissa vuosittain, osittain osallistujat vaihtuivat ”luonnollisen poistuman” kautta.

-Esimerkiksi -86 siellä kuoli viisi henkeä helikopterionnettomuudessa, viisi moottoripyörällä ja yksi autolla kilpaillut osallistuja.

Helikopterionnettomuudessa menehtyi tuolloin myös Dakar-rallin perustaja Thierry Sabine. Jormakan mukaan Sabine oli samana vuonna aikaisemmin kisan aikana sanonut kuljettajakokouksessa, että ”jos kilpailja kuolee, niin kisa jatkuu. Jos minulle sattuu jotain, niin kisa jatkuu silloinkin”. 

Järjestäjien mielestä yksin ajanut suomalainen oli kummajainen osallistujien joukossa, ja järjestäjät olivatkin kyselleet muilta kilpailijoilta, että mitä Jormakasta tulisi ajatella. ”Sitä suomalaista ei pysäytä mikään”, oli kilpakumppaneiden mielipide. Jormakka sanoi saaneensa tästä kannustuksesta voimia jatkaa kilpailua silloinkin kun tekniikka piiputti tai hän keräili varusteitaan ja nosti kaatumisen jäljiltä viimeisillä voimillaan pyörää pystyyn ojasta.

Aivan helposti eivät antaneet periksi muutkaan kilpailijat. Jormakka kertoo moottoripyöräluokassa kilpailleesta ajajasta, joka kaatui ja pyörän ohjaustanko iski vatsaan kovalla voimalla. Kovista kivuista huolimatta kilpailija ajoi onnettomuuden jälkeen jäljellä olevat pari ajopäivää maaliin asti ennen kuin hänet siirrettiin Italiaan sairaalahoitoon. Vammat olivat sen verran vakavia, että tämä menehtyi kaksi päivää sairaalassa oltuaan. 

Vielä hurjemmilta Dakar-seikkailut tuntuvat, kun Jormakka näyttää kuvia -80-luvun kisapyöristään. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla pyöränä oli Honda XL500 mutta XR-mallin alustalla. Muutenkin pyörät olivat pitkälle itse rakennettuja ja vahvistettuja. Isompia polttoainetankkeja rakennettiin itse ja yhteistyökumppanien avustuksella. Satula oli käytännössä lisäpolttoainesäiliö ja pehmuste sen päällä niin ohut, että Dakariin päästyä jopa kilpakumppaneiden oli vaikea uskoa Jormakan ajaneen sillä satulalla koko matka.

-Jonakin vuonna rakensin kisapyörään Yamaha XJ:n katteen. Kaikki muut sanoivat, ettei erämaakilpailussa voi  ajaa pyörällä jossa on kate. Katsokaapa nyt, kaikissa erämaarallipyörissä on nykyään jonkinlainen kate edessä.

Jormakka sanoo opiskelleensä kesäyliopistossa ranskaa, että ymmärtäisi Dakar-rallin ajajakokouksista ja papereista edes jotain. Pääkielenä kilpailussa oli ranska, ja englanninkieliset infot olivat selvästi suppeampia ja puutteellisia. 

Viimeisen Dakarinsa moottoripyörällä Tarmo Jormakka ajoi vuonna 1987, eikä se päättynyt aivan odotetulla tavalla.

-Tässä kuvassa makaan onnettomuuden jäljiltä maassa. Reisiluu on poikki, auki revennyt polvi on täynnä hiekkaa ja niskaankin tuli vammoja.

Sveitsistä hälyytettiin ambulanssikone noutamaan Jormakkaa, joka kiidätettiin sairaalahoitoon Pariisiin. Koko ruljanssi hoitui 24 tunnissa siitä huolimatta, että ambulanssilento joutui Jormakka kyydissään tekemään yhden ylimääräisen välilaskun, kun afrikkalaiset viranomaiset vaativat heitä esittämään passinsa ennen kuin matkan annettiin jatkua Pariisiin.

Oman lisämausteensa Jormakan tarinoihin tuo se, että hän puhuu Senegalin, Timbuktun ja Nigerin reiteistä aivan kuin joku muu ajomatkastaan Tampereelle ja takaisin. Pari tuntia erämaaralllikonkaria kuunneltuani tulen vakuuttuneeksi, että tämä mies osaisi kulkea ja suunnistaa missä päin Afrikkaa tahansa jopa ilman karttaa ja kompassia, pelkän kokemuksensa varassa.