Honda VFR 1200 XD

Honda crosstourer, joka tunnetaan myös nimellä VFR 1200 X, tuli markkinoille viime vuonna sen jälkeen kun se ensin esiteltiin EICMA-messuilla vuonna 2010. Tämän vuoden malli on säilynyt teknisesti muuttumattomana. Crosstourerin perusmalli koeajettiin jo viime vuonna, joten tässä koeajossa keskitytään erityisesti Hondan DCT-vaihteistolla varustettuun versioon ja sen toimintaan.
DCT-lyhenne tulee sanoista ”dual clutch transmission”, mikä tarkoittaa sitä, että vaihteistossa on monien modernien autojen tapaan kaksi kytkintä. Toinen kytkin huolehtii 1-, 3- ja 5-vaihteista ja toinen puolestaan vaihteista 2, 4 ja 6. Järjestelmän nerokkuus piilee siinä, että seuraava vaihde aina on valmiina ja kytkimien keskinäinen toiminta on täysin sähköistä. Vaihteet vaihtuvat huomattavasti vikkelämmin kuin perinteisellä automaattivaihteistolla, ja polttoaineenkulutus on merkittävästi maltillisempaa kuin manuaalivaihteistolla.

Honda VFR 1200 XD:ssä ei näin ollen ole kytkinvipua eikä vaihdepoljinta vasemman jalan kohdalla. Sen sijaan tarjolla on kaksi ajoasentoa: D, S sekä vapaa. Lisäksi ohjaustangon vasemmalla puolella on kaksi painiketta, jotka mahdollistavat ”manuaalisen” vaihtamisen molemmissa ajoasennoissa. D on periaatteessa normaaliasento, joka keskittyy taloudelliseen polttoaineenkulutukseen. Tällöin DCT-järjestelmä vaihtaa aikaisemmin ja pitää kierrosluvut alhaalla. Vaihtaessa manuaalisesti pienemmälle vaihteelle, esimerkiksi ohituksissa, järjestelmä vaihtaa automaattisesti isommalle vaihteelle aiemmin kuin S-asennossa. Jälkimmäistä voi pitää sporttiasentona, sillä vaihteisto sallii korkeammat kierrosluvut ennen vaihteen vaihtumista.
Miten DCT-vaihteisto toimii käytännössä? Pyörä lähtee liikkeelle nykimättä ja toimii hyvin myös ryömittäessä. Ainoa totuttelua vaativa seikka on kytkimen puute tiukoissa käännöksissä.
Vaihteiden vaihdot ovat salamannopeita eikä nykimistä esiinny. D-asento toimii erinomaisesti rauhallisemmassa ajossa maantiellä, mutta kaupunkiajossa S-asento tuntuu paremmalta, sillä se ei vaihda suuremmalle vaihteelle yhtä tiheään liikennevalojen välissä. Näin ollen V4:llä ei tarvitse vedättää yhtä paljon ja värähtelyä esiintyy myös vähemmän. Vaikka molemmissa asennoissa voi vaihtaa manuaalisesti, järjestelmää ei voi lukita kokonaan. Punaviivaa lähestyessä seuraava vaihde vaihtuu automaattisesti. Toisaalta sporttiasennossa ei suostu vaihtamaan kuutosvaihteelle, ellei vauhtia ole riittävästi, huomattavasti perusasentoa enemmän.  
Teknisesti Hondan DCT-vaihteisto toimii todella hyvin. Arvosanaa heikentää kuitenkin vaihteistosta ja kardaanista välittyvät häiritsevät äänet. Vaihteistoa ohjaavaa ohjelmistoa voisi myös hienosäätää esimerkiksi yhdellä ylimääräisellä ajoasennolla S:n ja D:n välillä. Allekirjoittanut (ja varmasti moni muukin) arvostaisi lisäksi täysin manuaalista asentoa.
Nykyisessä muodossaan vaihteisto sopii erinomaisesti Crosstourerin kaltaiseen monipuoliseen touringpyörään. Kannattaa käydä koeajolla, sillä Honda yllättää takuulla positiivisesti!

Teksti: Oscar Algott Kuvat: Niklas Carle