21 marraskuun, 2024
Jämsäläisen enduromoottoripyöräiljä Hermanni Haljalan kilpailukausi 2024 päättyi parisen viikkoa sitten MM-maajoukkuekilpailun kahdeksanteen sijaan. Henkilökohtaisessa MM-sarjassa Haljala oli kymmenes. Vuoteen mahtui vaikeuksia, mutta myös onnistumisia.
Italialaista EnTrophy Enduro Racing -tiimiä toista kauttaan edustanut Hermanni Haljala, 25, sijoittui enduron E1-luokan 14-osaisessa maailmanmestaruussarjassa kymmenenneksi, vaikka hän jätti viimeisen MM-viikonlopun, eli kaksi osakilpailua väliin syyskuussa. Lokakuussa Espanjassa Haljala edusti Suomea maajoukkueiden kuuden päivän mittaisessa MM-kilpailussa, Six Daysissä, missä Suomi sijoittui kahdeksanneksi. Kesän aikana Haljala kävi poimimassa meriittilistoilleen yhden kakkossijan EM-osakilpailussa sekä luokkavoitot niin Ison-Britannian kuin Suomenkin mestaruussarjoissa. Jämsäläisen toista aikuisten tason MM-kautta sekoittivat haasteet tiimiin ja pyöriin liittyen sekä jo viime vuoden syksyllä tulehtuneen ranteen uusiutuneet kivut. Kauden 2023 pilannut polvivamma ei varsinaisesti häirinnyt tekemistä, vaikka sen aiheuttama kilpailurutiinin puute heijastelikin alkukaudesta. Six Daysin alla Haljala puolestaan sairastui, mistä hän toipui osittain avauspäiville, mutta flunssa vei voimat kolmannesta ajopäivästä eteenpäin.
– Sixi oli jälleen tärkein yksittäinen kisa minulle, kun pääsin edustamaan Suomea. Se on iso kunnia ja ollut minulla pienestä asti haaveena. Nyt olen sen kokenut muutaman kerran, ja taas oli tärkeää pyrkiä tekemään tulosta joukkueena ja yksilönäkin. Oli harmillista, että alkuperäisestä joukkueestamme Roni Kytönen ja Eemil Pohjola joutuivat viime hetkillä sivuun loukkaantumisten takia, sillä meillä olisi ollut mahdollisuudet hyville sijoille. Korvaajat Eetu Puhakainen ja Albert Juhola ansaitsevat ison hatunnoston, koska he pääsivät paikkaamaan joukkuetta tosi nopealla aikataululla eikä heiltä voinut odottaa sinänsä paljon. Lisäksi kisa taisi olla Juholalle ensimmäinen ulkomailla. Minulle puolestaan iski flunssa, minkä takia jouduin lepäämään ennen kisaa ja mikä sotki kisaan valmistautumistani sekä ajoani kisaviikolla. Lisäksi Samuli Puhakaiselle tuli pyörään tekniikkavika heti ensimmäisen kisapäivän ensimmäisellä maastokokeella, minkä takia menetimme liki kymmenen minuuttia. Se oli tosi paljon, ja olimmekin ensimmäisen pätkän jälkeen kisan viimeisiä. Siitä nousimme tasaisesti päivien kuluessa, Haljala kertaa MM-maajoukkuekilpailua.
– Itselläni kulki kaksi ensimmäistä päivää kohtuu hyvin, mutta sitten flunssa vei voimat. Oli taisteluvoitto ajaa loput päivät ja kisa maaliin. Olimme joukkueena kahdeksansia, muutaman sekunnin päässä seitsemännestä sijasta. Kaikki seikat huomioiden se oli hyvä tulos.
– Sinänsä kuitenkin harmittaa, että joukkueellamme oli mahdollisuudet parempaan ja itse satsasin henkilökohtaisten näyttöjen antamiseen tulevaa varten. Jos ajatellaan sijoituksia puhtaasti numeroina, emme saaneet sitä, mitä alunperin halusimme. Ainahan kuuteen päivään mahtuu jotain ylimääräistä neljän hengen joukkueena, mutta nyt oli paljon kaikenlaista.
Tavoitteet viiden kärjessä
Henkilökohtaisessa MM-sarjassa Haljalan paras osakilpailusijoitus oli kahdeksas, kun vuonna 2023 irtosi kuudensiakin sijoja.
– Minulla oli ennen kautta kova into päällä. Sitä oli jo oikeastaan viime vuoden heinäkuisen Slovakian MM-osakisan loukkaantumisesta lähtien, ja tein paljon töitä sekä fyysisesti että henkisesti muun muassa yhteistyökumppanikuvioiden merkeissä. Olenkin hieman pettynyt sijoituksiini MM-sarjassa ja kymmenenteen paikkaan loppupisteissä. Tavoitteeni oli hätyytellä viiden kärkeä. Saldossani oli mukana neljä nollan pisteen kisaa erinäisistä syistä ja koko kauteen mahtui liian monenlaista ohjelmaa, Haljala kuvailee.
– Alkukaudesta yllätyin, kuinka vaikeaa minun olikaan päästä takaisin MM-sarjan vaatimaan kisavauhtiin loukkaantumisen jäljiltä. Lisäksi tuli erinäisiä ”juttuja” italialaisen tiimini kanssa pitkin matkaa. Kolhujen suhteen kausi oli suht ehjä, mutta muuten vuodessa oli useita haasteita. Italian EM-osakisan kakkossija oli positiivista ja ylipäätään se, että pystyin siellä ajamaan voitosta. Suomen EM-viikonloppu meni puolestaan täysin penkin alle teknisten ongelmien takia. Syksyllä voitimme Jämsän Seudun Moottorikerholle kerhojoukkuiden SM-kultaa ja otin myös henkilökohtaisessa SM-osakisassa luokkavoiton. Ajoittaisia väläytyksiä tuli lisäksi Italian mestaruussarjassa sekä yksittäisillä pätkillä MM-osakisoissa.
– Vaadin ja haluan itseltäni paljon. Italialaistiimissä oli hyvää esimerkiksi se, että minulla oli suomalainen huoltomies, jonka kanssa oli ilo touhuta. Oli tiimissä tiettyjä muitakin hyviä asioita, mutta valitettavasti tänä vuonna myös puutteita.
Tulevien kuvioiden hierontaa
Beta-pyörällä kilpailleella ja myös Suomen maahantuojalta syksyllä tukea saaneella Haljalalla ei ole tässä vaiheessa tarkempaa kerrottavaa vuodesta 2025. Hän on rakentanut uraansa varten laajan yhteistyökumppaniverkoston ja -kuvion, jolloin ajaminen MM-tasolla ja asuminen ulkomailla on ollut mahdollista useita vuosia.
– Tämä kisakausi on nyt taputeltu, ja katson seuraavaksi hyvät ja huonot asiat vuodesta. Suunnittelen jo tulevaa ja käyn läpi yhteistyökumppanuuksia. Kartoitan asioita, ja katsotaan, minkälaiseen kuvioon päädyn tulevaisuudessa. Kaikki saamani tuki on ollut kullanarvoista ja olen siitä erittäin kiitollinen, Haljala painottaa.
Kilpailemisen ulkopuolella Haljala jatkaa niin enduron kuin muunkin elämän iloisen puolen korostamista luennoimalla kouluissa ja yritystilaisuuksissa koulukiusaamisen kitkemiseksi omien kokemustensa pohjalta. Lisäinfoa Haljalan luennoista löytyy täältä.
E1-luokka, MM-loppupisteet 14/14-osakilpailu:
1. Josep Garcia, ESP, KTM, 262 pistettä
2. Steve Holcombe, GBR, Honda, 256p.
3. Zachary Pichon, FRA, Sherco, 198p.
…7. Roni Kytönen, FIN, Yamaha, 110p.
…10. Hermanni Haljala, FIN, Beta, 68p.
Teksti: Hermanni Haljalan tiedotus, kuva: EnTrophy Enduro Racing Team
