Se tapahtui vuonna 1985. Route 66 hävisi virallisista kartoista, Greenpeace-laiva Rainbow Warrior upotettiin, ja ensi-iltansa sai kutkuttava fantasiaseikkailu Paluu tulevaisuuteen, jonka pääroolissa oli charmikas Michael J. Fox.
Suzukin uusi superpyörä GSX-R 750 ei ollut aivan yhtä charmikas, mutta sillä oli suunnattoman suuri merkitys koko maailman prätkäilijöille. Se esiteltiin jo vuoden 1984 lopulla Kölnissä mutta vuoden 1985 mallina, ja menestys oli taattu jo ennen kuin henkilökunta ehti kerätä suojakankaat kasaan.
Niinpä, R 750:ssä oli tosiaan kaikki kohdallaan, ja Hyper Sports -tarra, jonka Suzuki oli ylpeänä liimannut tankkiin, ei ollut lainkaan liioittelua. Sinä aikakautena, josta Suzuki oli tehnyt lopun, oli kyllä julkaistu uutuuksia uutuuksien perään (esim. VF1000 R ja GPz 900), mutta ne tuntuivat raskailta rautasängyiltä, kun vieressä komeili GSX-R 750 runsaan kahdeksan kilon alumiinirungollaan ja uskomattoman pienellä kokonaispainollaan – vain 176 kiloa kuivana.
Moottori oli hieman yllättäen ilmajäähdytteinen, vaikka nestejäähdytys oli muuten lyönyt läpi laajalti 1980-luvun puolessa välissä. Selitys tälle on, että moottorista saatiin näin kokonaiset 10 prosenttia kevyempi. Ilman ohella myös öljy toimi jäähdyttimenä, ja järjestelmä, josta Suzuki käytti nimeä SACS, Suzuki Advanced Cooling System, oli GSX-R:ssä mukana aina vuoteen 1992 saakka (”oikean” GSX-R:n viimeinen vuosi joidenkin, muun muassa allekirjoittaneen, mielestä).
Lyhytiskuinen kone hengitti neljällä venttiilillä sylinteriä kohti ja flatslide-kaasuttimella. Sytytyksestä huolehti katkaisimeton käynnistys, ja kuljettajan tehtävänä oli säännöstellä voima, 106 hevosvoimaa, takapyörään kuuden vaihteen ja hydraulisen kytkimen kautta.
Kuolaava lehdistö teki kaikkensa arvostellakseen uutuuden sellaisena kilpapyöränä, joka se oli ulkonäkönsä ja 55 asteen kallistuskulman perusteella. Arviot olivat pääasiassa ylistäviä, mikä ei jälkikäteen ajateltuna ehkä ollut täysin ansaittua, sillä Suzukihan jo vuonna 1986 pidensi svingiä ja asensi teräsvyörenkaat korjatakseen GSX-R 750:n jokseenkin kiikkeriä ominaisuuksia.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin muistamme tietysti vain positiiviset asiat. Ainoa, joka yhä murjottaa, on varmaankin Yamaha FZ 750, joka viiden venttiilin tekniikasta ja muista helyistä huolimatta sai vain paistatella uuden kuninkaan GSX-R 750:n loisteessa.