Eemeli Lahti: potentiaalia jäi tosi tosi paljon näyttämättä

Imatranajosta kolme kakkossijaa ja perävalojen näyttämistä tämän pallon ykköskaturatakuski Peter Hickmanille melkein joka kisassa, mutta Eemeli Lahden mukaan eväät oli paljon parempaankin.

Transponderin tipahtaminen SSP-luokan aika-ajossa ja Superbikella kaatuminen harjoituksissa veivät Eemeli Lahdelta mahdollisuudet hyviin lähtöruutuihin, mutta siitä huolimatta katuratojen ensikertalainen ajoi lähtöruuduista 10 ja 31 komeasti kolme kertaa palkintopallille Imatralla viikonloppuna. Lauantaina Lahti ajoi kahden kakkossijan lisäksi myös molempien kilpailujen nopeimmat kierrosajat, joten siinä oli katetta etukäteispuheille, kun hän sanoi että tavoitteena on olla viikonlopun nopein suomalainen.

Innostus Imatralla kilpailemiseen syttyi vuosi sitten, kun Lahti ajoi Kawasakin 310-hevosvoimaisella H2R:llä näytösajon Imatran katuradalla ja täräytti 348 km/h tutkalukeman tauluun.

-Tuli fiilis, että kyllä täällä pystyy kilpaakin ajamaan. Olin pitkään ollut omissa ajatuksissani moottoriradalla kilpaileva kuski, en katuradalla, mutta mieli muuttui.

Imatranajossa Lahti kilpaili kahdella eri pyörällä, jotka olivat samaa merkkiä mutta eri luokassa ja eri tiimeissä. Yhteistä niillä oli käytännössä vain tankin kyljessä oleva Yamahan merkki.

-Kaksi pyöräluokkaa oli tietoinen valinta. Kuulin hyvissä ajoin että Imatralla ajetaan vain lauantaina ja sunnuntaina, niin oli pakko saada paljon kierroksia että saa rytmistä ja ajamisesta kiinni, jotta päästään rakentamaan vauhtia. Onneksi molempia pyöriä pääsi testaamaan hyvissä ajoin, niin se helpotti kisaviikonloppua. 

Täysin ongelmatonta ei 600-kuutioisella ja 1000-kuutioisella vuorotellen ajaminen ja kilpaileminen kuitenkaan ollut. 

-Pieniä haasteita oli esimerkiksi pitkien suorien jarrupaikat, kun niissä on monta kymmentä metriä eroa kun toisella tullaan jarruun 250 ja toisella 300 lasissa. Ja kun vielä sää vaihteli märästä kuivaan ja sille välille, niin jokaiseen ajosettiin lähdettiin tunnustelemaan, että missä kohtaa lähdetään narusta hölläämään että saadaan vehkeet taittumaan seuraavaan mutkaan. Kuivalla säällä se ois ollut aika paljon helpompaa. 

Aivan kolhuitta ei Eemeli Lahti viikonlopusta selvinnyt, vaan Superbike-luokan harjoituksissa pyörä karkasi kertaalleen alta.

-Siinä kohtaa ei vielä otettu riskiä ollenkaan, oli vasta tutustumisajoa eikä todellakaan ois pitänyt kaatua. Se oli tosi huonon tuurin ja sattuman tulosta, että keula meni alta niin ettei kuski ehtinyt kissaa sanoa. Harmitti sekä pyörän kolhiintuminen että erityisesti se, että olin luvannut itselleni etten tule tänne kaatuilemaan. Enkä olisi halunnut tuhlata rajallista rata-aikaa siihen että pyörää parsitaan kasaan. 

Tiimin ammattilaiset hoitivat kuitenkin pyörän nopeasti kuntoon ja Eemeli pääsi samalla pyörällä jo Openin aika-ajoon. 

IRRC Superbikessa lähtöpaikka oli kymmenes ruutu ja IRRC Supersporteissa 31. kun transponderin putoamisen takia aika tuli vain tutustumiskierrokselta. 

-Kyllähän siellä sai tietä raivata, onneks onnistui varsinkin kuussatasten lähdöt hyvin. Tonnisella yritin lennättää vähän turhan aggressiivisesti liikkeelle, mutta siinäkin sain jo napsittua sijoja ensimmäiseen mutkaan. 

Vaikka ohituksia oli huima määrä viikonlopun aikana, niin katteet eivät kolisseet eikä kilpakumppaneilla ollut ohituksista sanottavaa.

-Tässä lajissa pitää kunnioittaa toisia kuskeja, ohitusten on pakko olla siistejä ja nättejä. Varmaan tulee takapukista takaraivoon, jos alkaa riskeeraamaan toisten terveyttä. Tein vain sellaisia ohituksia mistä olin jo etukäteen ihan varma, että kaikki päästään ehjänä kotiin. 

Yllättikö kolme kakkossijaa heti ensimmäisestä katurataviikonlopusta kuljettajan itsensä?

-No tota tota, ei oikeastaan, olin valmistautunut että voi olla mahdollista että sillä tavalla käy. Omasta mielestä potentiaalia jäi näyttämättä tosi tosi paljon. Jos ois vaan saanut hommat rokkaamaan alusta lähtien kuten kuuluu ja SSP:n lähtöpaikan kohdalleen, niin olisin taistellut voitosta. Samoin Superbikessa kun olisi saatu renkaat toimimaan, niin 100-prosenttisella varmuudella olisin pystynyt haastamaan Ernon jokaisessa lähdössä. 

Eemeli Lahti ohitti tämän pallon kovimman katuratakuskin Peter Hickmanin kaikissa paitsi King of Imatra -lähdössä, joissakin kisoissa Hickman tosin kuittasi ohitukset myöhemmin takaisin.

-Kyllähän se Hickmanin ohitus aina vähän nauratti. Ja mahtavaa oli vähän aikaa ajaa sen perässäkin, oli fiilis korkeella ja kohdallaan kun voi katsella sen ajolinjoja ja tietää että pääsee ohi. King of Imatra -kisassa en ehtinyt Hickyä ohittaa, kun vesilammikkoon ajettuani oman pyörän pakosarja repesi ja kisa oli siinä. 

Hickmanin ei tarvinnut kuitenkaan tulla kisan jälkeen Eemelin varikkoboxiin katsomaan että minkänäköinen ukko meni radalla ohi oikealta ja vasemmalta, sillä Lahti ja Hickman ovat kilpailleet samaan aikaan BSB:ssä ja olleet brittivarikoilla jutuissa. 

-En oo aikaisemmin hänelle pärjännyt, mutta kai se kotiyleisön buusti teki tehtävänsä ja potki perseelle sopivasti. 

Erityisesti Superbikessa Lahti kärsi rengasongelmasta, kun sateisesta alkoi keskipinta revetä kokonaan irti.

-Jos kolmosella ja nelosella sutii pitkien suorien alussa tyhjää, niin häviää pari-kolme sekuntia suoralla eli neljä sekuntia kierroksella, niin vaikea on ajaa mutkaosuuksilla kiinni, ja jos ajaakin, niin kaveri karkaa taas seuraavalla suoralla. Siinä pitää vaan malttaa olla tekemättä mitään hassua ja tyhmää, vaikka onkin henkisesti kova paikka. Mankka (Collin) kun ajoi takana, niin sanoi että Hickman oli pari kertaa ajaa mun perseeseen, kun mulla pyörä vaan suti enkä päässyt alta pois. 

Kun heti debyyttikisassa tuli näin kovaa tulosta, niin nähdäänkö Eemeli Lahti ensi kaudella IRRC-sarjassa, tai jo mahdollisesti tämän kauden viimeisissä osakilpailuissa?

-Ei ole ollut mitään keskusteluja. Katsotaan nyt, kyytihän on kyllä hyvää ja äijä on valmis mihin sarjaan vaan (potentiaalisille yhteiskumppaneille vink vink). Varmaan pitää äitin kanssa jutella että kestääkö sillä sydän tätä lajia. Tekijälläkin pitää olla jotain sananvaltaa.