5 joulukuun, 2024
Puolimatta valkoinen maalipinta, punainen runko ja kullankiiltävät Öhlins-komponentit näyttävät kieltämättä puoleensavetäviltä. Linjat ovat samaan aikaan terävät ja pehmeät. Olin jo kuullut, kuinka rento ja helposti lähestyttävä kymmenen vuoden jälkeen elvytetty 900 SuperSport on, mutta yllätyin silti.
Korkea ja suhteellisen leveä clip-on ohjaustanko, mukava satula ja jalkatappien sijoitus muodostavat yhdessä nautittavan ajoasennon ja -kokemuksen. Ohjaustangon painikkeet on Ducatin nykyiseen tapaan sijoitettu loogisesti, ja niiden tuntuma on hyvä. Nestejäähdytteinen, 937-kuutioinen V-twin pyörähtää käyntiin ja täyttää ympäristön mukavalla murinalla. Moottorin ääni pärähtää kaksiputkisesta äänenvaimentimesta ja kaasun sulkeminen tuottaa mojovia pamauksia. Kytkin ja vaihteisto ovat tuntumaltaan hyvät ja mekaaninen vastus sopiva.
Olen todella utelias kokemaan, mitä tällä elvytetyllä Ducatilla on tarjottavana, kun kurvaan yhdelle suosikkiteistäni. Hylkään kytkimen ja käännän kaasun ammolleen. Poljen vaihteita ilman kytkintä S-version varusteluun kuuluvan kaksitoimisen shifterin avustamana. Vauhti nousee nopeasti. Kyyristyn tuulilasin taakse ja painan polvet moottoripyörän käytännöllisen kapeaa uumaa vasten. Uusi 900 SuperSport ei ole mikään tehohirviö, joten tunnelinäkö jää kokematta. Ilman kytkintä toimiva vaihtaminen ja kiihdytys on silti tosi hauskaa.
Käytän shifteriä vain ykkös- ja nelosvaihteen välillä – se ei ole hienovaraisin vaihtamistapa. Suuremmissa nopeuksissa vaihtaminen on joustavampaa, kun käyttää hienosti toimivaa kytkintä. Uuden rungon ja Öhlins-jousituksen ansiosta 900 SuperSport on uskomattoman mukava pienillä ja syheröisillä maanteillä. Malli on optimoitu juuri tätä käyttöaluetta varten: se on katupyörä, jolla on urheilulliset geenit.
Kullatut jousituskomponentit tasoittavat tehokkaasti asfaltin saumat ja epätasaisuudet. Meno tuntuu turvalliselta ennen mutkaa, sen aikana ja sen jälkeen. Öhlins-etuhaarukassa on 48 mm:n läpimittaiset, TiN-käsitellyt liukuputket. Etupää ja takaiskari ovat tietenkin täysin säädettävät. Vakiomallissa on Sachs-vaimennin, mutta jarrut ovat samat. Edessä on Brembon M4.32-jarrusatulat ja 320 mm:n levyt. Jarrukahva on säädettävissä ja tuntuma sekä purevuus on hyvä.
On aika jättää kiemurtelevat pikkutiet ja suunnata kaupunkiin. Matka kulkee suuremman maantien ja moottoritien kautta. SuperSportin 113 hevosvoimaa ei pelota ketään hengiltä, mutta hyvä vääntö takaa, että motarilla voi painaa menemään marssivauhtia 150–170 km/h.
Ensisilmäyksellä 900 SuperSport S ei vaikuta varsinaiselta matkapyörältä. Silti sillä tekee matkaa suhteellisen mielellään. Reilut 900 kuutiota riittävät, kun matkustaa yksin ilman suurempaa matkatavarakimaraa. Laukut kuuluvat SuperSport 900 Touring Pack -varustesettiin, samoin isompi tuulilasi ja kahvalämppärit.
Asia, jonka huomaan lähes kaikissa nopeuksissa, on taustapeilien tärinä. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen tulen Tukholman sisääntuloväylälle. Liikenne tihenee, ja lopulta kaikki kolme kaistaa ovat tukossa. Tietyö on kaventanut väylää, joten autojen välissä mutkittelu on lähes mahdotonta. Pujottelen silti jonon läpi ja kiittelen kevyttoimista kytkintä ja kapeaa runkoa. Tarkoitukseni on ajaa kaupungin läpi, vaikka tällaisena kaoottisena aamuna siellä on kaiketi erittäin paljon liikennettä. Silti pakokaasujen hengittäminen juuri tällä moottoritiepätkällä saa riittää.
Ajokunnossa 210 kiloa painava Ducati on helposti hallittavissa pienissäkin nopeuksissa. Satulassa tulee silti nopeasti kuuma, sillä moottorin tuuletus ei ole huippuluokkaa. Voimansiirron luonteenomainen välys ja hieman tiukka vaihteisto eivät myöskään ole täysin luotuja joustavaan ajoon tiiviissä kaupunkiliikenteessä. Kun lopulta tulen lehden toimitukseen, saan kuulla, että sisääntuloväyläni on juuri suljettu öljyvuodon takia – ruuhka-aamuna!
Ducati 900 SuperSportin jälleennäkeminen oli mieluisa kokemus. Uutukainen on todella maineensa mukainen hieno katupyörä. Parhaiten se loistaa pienemmillä maanteillä kohtuullisessa vauhdissa mutta on mukavuutensa ansiosta hyvää seuraa myös pidemmille matkoille, jopa moottoritiellä.
Ducati itse uskoo, että S-mallia tullaan myymään enemmän kuin perusmallia. Olen taipuvainen uskomaan tämän. Tosin mielestäni vaihdeavustin eli shifteri tuntui hieman turhalta kikkailulta. Toisaalta Öhlinsin iskari ja etuhaarukka ovat todella hintansa arvoiset.
