21 joulukuun, 2024
Aamulla, kun lähdimme sieltä-missä-nyt-olimmekin, jostain Itävallasta, oli ilma varsin viileä, olisiko ollut 4 astetta plussan puolella. Juhan Aprilian käynnistyskokeilu veti miehen hymyn väärin päin, kun pyörä alkoi laskea jäähdytysnestettä alleen. Onneksi syyllinen oli löystynyt letkuklemmari ja jo keskeytystä murehtinut mies pääsi matkaan.
Roadbook-ajaminen sujui hienosti, kunhan löysimme ulos kaupungista. Reitti suuntautui odotusten vastaisesti (veikkailimme Sloveniaa) Italiaan ja matkaa, sitä oli. Noin 650 kilometriä tarkemmin sanoen.
Eräällä passolla tauolle pysähtyessämme Gixxer-Juha avasi sanaisen arkkunsa passoja koskien.
– En ole koskaan kuullut, että kukaan tykkäisi esimerkiksi Kemoran kahvilan mutkasta. Nämä serpothan ovat kuin ajaisi pelkkää kahvilan mutkaa! Onpa hauskaa, mies puhisi.
Jossain vaiheessa iltapäivää tajusimme pitäneemme liikaa taukoja, erityisesti tiheät tankkaustauot verottivat aikaa. Tavoiteaika perillä Gardajärvellä oli kello 17.00. Arvioimme, että olisimme perillä ehkä kahdeksalta, joten pyrimme nostamaan tahtia. Liikennettä oli todella paljon, mikä haittasi matkantekoa, kun ohituspaikkoja oli niukalti, eikä keskinopeus varmaankaan kummoinen ollut, vaikka vapaalla tiellä vauhtia pidettiinkin aika reilusti.
Olimme lopulta perillä vähän ennen kahdeksaa, toisena tiiminä. Meitä ennen olivat ehtineet Mikko ja Ville sekä saksan sankari Thomas.
– Olimme taas ensimmäisiä. Vaikka eihän tämä ole kilpailu, nauroi Mikko, kun parkkeerasimme pyöriämme.
Kun pyörät olivat turvallisesti parkkihallissa, onnittelimme toisiamme hienosta ajopäivästä. Kaikki näyttivät jokseenkin ryytyneitlä, ja itsestäni tuntuu, kuin olisin väännellyt päivän rautakankea neulansilmille.
– Tämä on täyttä hulluutta, summasi Aprilia-Juha toisen päivän yhteen lauseeseen.
Uskon, että tänään olut maistuu erityisen hyvältä.
