Maratonpäivän jälkeen meitä hellittiin moottoriveneajelulla Gardajärvellä. Pöristelimme ympäri järveä aikamme ja totesimme, että kuten MotoGP:ssä, myös veneilyssä Yamaha on tällä hetkellä Hondaan verrattuna niskan päällä. Yamahan moottoreilla varustetut veneet nimittäin jättivät Hondat kiusallisesti taakseen. Kiusallisesti siksi, että omassa veneessämme oli Hondan moottori. Joka tapauksessa, Gardan maisemat ovat mykistävät myös järveltä tarkasteltuna.
Päivän ajourakka oli vain 290 kilometriä, suuntana Etelä-Tiroli. Suhteellisen aikaisessa vaiheessa roadbookin vähintäänkin harhanjohtavat merkinnät ajattivat valtaosan tykinkuulaajista, myös meidät, harhaan. Pohdimme jonkin aikaa kimpassa muiden kanssa reittejä ja totesimme parhaaksi lähteä kohti seuraavaa varmaa kiintopistettä, kun aikaisempikaan ei jostain syystä oikealle reitille ohjannut.
No, oikealle reitille löydettiin, ja kaiken sekoilun jälkeen reittikirjan mukaan 290 kilometriä vaihtui noin 350 mittayksiköön. Tuohon matkaan sisältyi kolme passon ylitystä, lämpötilavaihtelut välillä 0,5-20°C ja todella, todella mykistäviä maisemia. Harmi, että aikataulu oli sen verran tiukka, ettei niitä paljoa ehtinyt ihmettelemään. Tosin kolmannen passon huipulla jenkkiläinen Jeremy esitteli hienoja keuloja muiden osallistujien iloksi ja myöhäisen lounaan saimme nauttia majatalon terassilla vuoristomaisemien kera.
Aamulla olin huomannut, että kaksi pyörän imukurkuista on alkanut vuotamaan, joten tein pikakorjauksen ilmastointiteipillä. Se toimi jonkin aikaa, mutta paremman ilmastointiteippikorjauksen ehdin tehdä vasta ajopäivän päätteeksi. Toivottavasti se kestää hieman pidempään, ehkä jopa maaliin asti. Kova ajaminen tuntuu ihan oikeasti käyvän kaluston päälle. Ja kyllä mieskin hieman tuntee ajaneensa.
Huomenna edessä onkin jälleen edessä aikainen aamu ja hieman reilumpi kilometrimäärä, eli nyt lienee syytä kuunnella tyynyn kutsua.