BMW F 800 GT / Ducati Hyperstada

Kysymys voi tuntua kummalliselta, mutta parivertailussa vastakkain asetettujen moottoripyörien osalta  se on täysin järkeenkäyvä. Toinen,  ominaisuuksiltaan järkevä ja asiallisen hintainen pyörä on täydellinen valinta suunnatessa  kohti Alppeja. Toinen puolestaan vaikuttaa intohimoiselta vaihtoehdolta, joka pääsee oikeuksiinsa paikan päällä syheröisillä vuoristoreiteillä.
Ei sillä, että intohimossa olisi jotain vikaa, varsinkaan, kun kyse on moottoripyöristä, mutta useimmat ostajat taitavat kuunnella sekä sydäntä että järkeä uutta pyörää ostaessaan. 
BMW:tä luonnehditaan usein järkeväksi valinnaksi ja Ducatia puolestaan intohimoiseksi vaihtoehdoksi, mikä ei sinänsä ole uusi asia, varsinkaan Biken lukijoille. Ducati ja BMW ovat yleisesti ottaen melko kaukana toisistaan. Molemmilla merkeillä on valikoimassaan paljon malleja, mutta harvat suoranaisesti kilpailevat keskenään. 
BMW on elementissään, kun on kyse pienemmästä touring-luokasta, ja F 800 GT onkin yksi selkeimpiä vaihtoehtoja. Ducatin osalta tilanne on vastakkainen, sillä merkiltä ei ole ST4:n jälkeen tullut yhtään selkeää, pientä toureria. Nestejäähdytteiseen Hypermotardiin perustuvan uuden Hyperstradan myötä Ducati lähtee jälleen leikkiin mukaan, mutta luonnollisesti omalla tavallaan. 
Lienee selvää, että BMW:n tulkinta touringista on erilainen kuin Ducatin. Kumpi on parempi ja hauskempi malli pitkällä matkalla? 

BMW lähtee kilpailuun vuodelle 2013 uusitulla F 800 GT:llään. Se on käytännössä poleerattu versio ST-mallista ja siinä on sama rivikakkonen kuin muissa F 800 -malleissa. Tässä versiossa on 90 hevosvoimaa, mikä on viisi enemmän kuin ST:ssä. Lisäksi malliin on tullut kokokatteet puolikatteiden sijaan. Myös ABS-järjestelmä on uusi, ja kuljettajan ergonomia soveltuu paremmin touringiin.
Pyörän perusrakenteena on alumiinirunko ja alumiininen monosvingi. Joustomatka on 15 millimetriä lyhyempi kuin ST:ssä, ja satulakorkeus on laskenut 40 millin verran 800 millimetriin.  Muutokset sopivat lyhyemmille kuljettajille, mutta yli 180-senttisille polven kulma on melko jyrkkä. Ajoasento on ryhdikäs ja mahdollistaa hyvän näkyvyyden liikenteeseen ja ympäristöön. Kuljettajan ergonomia on selkeä, ja kaikki on BMW:lle tyypilliseen tapaan juuri siellä missä pitääkin. Ajotietokoneen saa lisävarusteena reilulla 230 eurolla. Lisävaruste on myös BMW:n yksinkertaisempi ESA-järjestelmä, jossa perän paluuvaimennus on kolmiportaisesti säädettävä: Comfort, Normal tai Sport. GT:n moottoripyörässä Comfort-asento tuntuu parhaalta, paitsi jos kannoilla läähättää Hyperstrada. 
Vaikka BMW viihtyy parhaiten hitaammassa vauhdissa, yhtiön pomot nukkuvat silti yönsä varmasti hyvin. F 800 GT on tehty nimenomaan rauhalliseen ajoon syheröisillä maanteillä. Moottori on silkinpehmeä ja sekä kytkin että kaasuvaste vielä sitäkin pehmeämmät. 
Jos konetta vie yli 6 000 kierroksen, on siinäkin sähäkkyyttä, mutta kaupan päälle tulee reippaasti värähtelyjä. BMW ei siis houkuta reippaaseen ajoon, ja Ducati onkin selkeästi rajumpi vaihtoehto.
 
Entä millainen Ducati Hyperstrada on touringpyöränä? Aikaisemmin sitä on luonnehdittu urbaaniksi viidakkotoureriksi, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?
Hyperstrada perustuu Hypermotardiin, ja kahden mallin väliset erot ovat oikeastaan melko pieniä. Hypermotard on totisesti monipuolinen, mutta touringpyöräksi siitä ei ole.
Suurimpia muutoksia ovat kaksi senttimetriä korkeampi ohjaustanko, pieni tuulilasi, pehmeämpi alusta sekä 20 millimetriä lyhyempi joustomatka edessä. Lisäksi uutena on tullut kaksi 25-litraista sivulaukkua. 
Pyörän rakenne itsessään on sama kuin useimmissa Ducati-malleissa. Runko on teräsputkea ja takarunko alumiinia, jossa on integroidut kiinnikkeet sivulaukkuja ja perälaukkua varten. Jousituksen komponentit ovat suhteellisen yksinkertaiset. USD-haarukka ei ole säädettävä, mutta takahaarukasta voi säätää esijännitystä ja paluuvaimennusta. 
Italialaiset ovat pitäneet kiinni Hypermotardin nestejäähdytteisestä, 821-kuutioisesta V-twinistä, joka tuottaa useimmiten 110 hevosvoimaa. Useimmiten sen takia, että tarjolla on kolme ajoasentoa: Sport, Touring ja Rain. Jälkimmäisessä asennossa tehoa on 75 hevosvoimaa, mikä tuntuu sateella aika miellyttävältä. Erot ovat silti huomattavia. S-asennossa kaasuvaste on todella nopea T- ja R-asentoihin nähden. Touringasento sopii parhaiten useimpiin tarkoituksiin, oikein reipasta ajoa lukuun ottamatta. 
– Hienointa on se, että koneessa on riittävästi voimaa ja vastetta helppoon keulimiseen. Moottori on harvinaisen viihdyttävä, jopa heikoimmassa Rain-asetuksessa, Kenneth Johannessen toteaa.  

Merkeillä on siis aivan eri lähtökohta touringiin. F 800 GT ei salaile matkasuuntautunutta luonnettaan ja siinä on kaikki tarvittavat touringominaisuudet. Kennethillä on pituutta 188 senttimetriä, ja hän kokee Bemarin olevan mukavuudeltaan (lähes) täydellinen. Norjan kaakkoisosan metsäteillä GT on viihdyttävä mukavan rennoissa nopeuksissa. Tuulensuoja on tyydyttävä ja alusta on käyttötarkoitukseensa erinomainen. Pyörä ohjautuu tarkasti haluttuun suuntaan ja tasapaino on niin hyvä, että mutkat sujuvat kuin ajatuksen voimalla. Lisäksi pyörässä on saksalaisille tyypillistä huolellista suunnittelua, joten se hipoo täydellisyyttä. Allekirjoittaneelta tulee miinuspisteitä nopeasti rasittavaksi muuttuvasta ajoasennosta, mikä johtuu terävästä polven kulmasta ja korkeilla kierroksilla esiintyvistä värähtelyistä. Muuta huomautettavaa ei sitten olekaan. Inhimillisestä hinnastaan huolimatta F 800 GT ei jää touringominaisuuksiltaan kovinkaan kauas suuremmista merkkisisaristaan. 
 
Ducati puolestaan jakaa mielipiteitä. Se yrittää matkia suurempaa allroad-sisartaan Multistradaa, joka oikeasti onnistuu tavoitteessaan olla monen pyörän yhdistelmä. Hyperstrada ei ihan onnistu saavuttamaan samaa tavoitetta, sillä sen erilaisten versioiden (laukkujen kanssa ja ilman) väliset erot ovat aivan liian pienet. Se on silti valmistajan ainoa pienen touringluokan malli. Mutta mitä on touring? Lasketaanko touringpyöräksi vain mallit, joilla voi ajaa mantereelta toiselle, vai riittääkö määritteeksi matka naapuripitäjään?
Ducatissa on paljon rakastettavia ominaisuuksia, mutta toisia on vaikeampi niellä. Se on harvinaisen viihdyttävä reippaassa ajossa ja moottori kuulostaa upealta. Ohjattavuus on nopea, ja ajoasento on ryhdikäs ja miellyttävä. Kenneth huomauttaa kuitenkin, ettei satulan muoto juurikaan salli asennon vaihtamista. Tuulilasi on lisäksi varsin pienikokoinen, mikä on ikävää, sillä touringpyörän tärkeimpiin ominaisuuksiin voi laskea juuri ajoasennon ja tuulensuojan.
Ducati Hyperstrada sopii siis erinomaisesti myös matkaajalle, kunhan matka ei ole liian pitkä. Lyhyissä ja vauhdikkaissa seikkailussa Hyperstada on puolestaan sekä palkitseva että ulkomuodoltaan lähes täydellinen. 

Parivertailun ydin summattiin jo johdannossa. Toinen malli keskittyy järkevyyteen, kun toinen puolestaan herättää intohimoa. Sisäinen kapinoitsija pitää Ducatia parhaana vaihtoehtona, mutta todellisuudessa F 800 GT on erinomainen kokonaisuus. BMW on jo pitkään rakentanut uskomattoman hyviä touringmalleja, eikä F 800 GT ole poikkeus. Moottori ei ole teholtaan mitenkään poikkeuksellinen eikä pyörän ulkomuoto erityisen seksikäs, mutta se ei haittaa. 
Viimeisenä seikkana on vielä hinta-aspekti. Ducati Hyperstrada on lähes 4 300 euroa Bemaria kalliimpi. Saksalaisessa on hintaansa nähden paremmat touringominaisuudet, ja se on lisäksi kiinnostava vaihtoehto merkittävästi suurempien kilpailijoiden rinnalla, sillä siinä yhdistyvät monet ominaisuudet ketterässä formaatissa. 
Ducatissa on muita houkuttelevia ominaisuuksia, kuten ulkomuoto, ajo-ominaisuudet ja epätavallinen näkemys touringpyörästä. Kysymys kuuluu: mistä sinä pidät eniten?