5 joulukuun, 2024
Sello-rockia soittavan Apocalyptican riveissä ahkerasti keikkaileva Paavo Lötjönen purkaa stressiä moottoripyöräilemällä. Kävimme yhdessä Alastaron moottoriradalla, ja ajamisen lomassa jutusteltiin moottoripyöräilystä, sellonsoitosta ja Apocalypticasta.
Paavo Lötjönen sanoo olevansa moottoripyöräilyn suhteen myöhäisherännäinen. Kun pikkuveli aikanaan sai mopon, niin Paavolle ostettiin uusi sello. Nyt hän on päättänyt ottaa korkojen kanssa takaisin, ja moottoripyöräily on viimeiset viisi vuotta ollut suuri osa elämää. Tällä hetkellä alla on Ducati Streetfighter V4. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän kävi ajamassa moottoriradalla.
Alastaron rata on Paavolle uusi, samoin koko rataetiketti, ja ensikertalaisena tietysti jännittää myös oma vauhti suhteessa muiden ajotahtiin. Ajotauolla kun puhutaan sellonsoitosta, niin Paavo Lötjönen sanoo, että ensimmäiseen 15 vuoteen ei sello soi sillä tavalla kuin soittaja itse haluaa, ja harvoin sekään riittää.
-Minulle ei ole riittänyt edes 35 vuotta, tarkentaa Lötjönen vielä edellistä kommenttiaan.
Kovin malttamaton kuski ei siis radalle ole menossa. Jo parin ajosetin jälkeen Shoein kypärän alta paljastuu leveästi hymyilevä sellisti, jolta suurin jännitys on selvästikin karissut ratakierrosten varrelle.
Ensimmäisten kommenttien perusteella Paavo on selvästikin yllättynyt positiivisesti kokemuksestaan radalla. Vauhdin, varmuuden ja ajolinjojen kehityksen huomaa kuljettaja itsekin nopeasti. Mihin tässä lajissa yltäisikään 35 vuoden harjoittelulla?
Pitkä on ollut matka myöskin Apocalypticalla Suomen striimatuimmaksi bändiksi ohi Nightwishin. Ensimmäistä levyä lähdettiin vuonna 1996 tekemään enemmänkin sattumalta, ja tavoitteena oli kattaa studiokulut myymällä 1000 levyä. Yhtäkkiä debyyttilevy olikin julkaistu 25 maassa ja sitä oli myyty parisataa tuhatta kappaletta. Kaverien keskinäinen hauskanpito vaihtui ammatiksi, vaikka soittamista jatkettiin aiempaan tyyliin. Toki soittaminen oli jo pitkään ollut sillä tavalla vakavalla pohjalla, että Apocalyptican perustajajäsenet Paavo Lötjönen ja Eicca Toppinen opiskelivat molemmat sellonsoittoa Sibelius-Akatemiassa.
Juttutuokion jälkeen palataan taas radalle. Sellistimme sanoo kilpailuvietin puuttuvan häneltä kokonaan. Siitä huolimatta kaikessa tekemisessä paistaa vahvasti läpi halu kehittyä kuljettajana ja nostaa vauhtia. Kierrosaikojakin hän kyselee joka kerta radalta palattuamme, mutta se kysymys ohitetaan toteamalla, että nyt keskitytään ihan muihin asioihin radalla. Vasta päivän viimeisen ajosetin jälkeen paljastamme Paavolle, että peräkkäin radalla ajaessamme taskussani on ollut koko ajan puhelimen RaceChrono kytkettynä ja mitannut kierrosaikojamme. Alkaa kierrosaikojen kehityksen tarkastelu ja analysointi. Toteamme kierrosaikojen päivän mittaan parantuneen niin, että ensimmäisen ratapäivän hitaan ryhmän sijaan seuraavalla kerralla Paavon tulee ilmoittautua keskinopeaan ryhmään. Jos nimittäin on mielenkiintoa lähteä uudelleen radalle ajamaan.
-Joo, ens kesänä tullaan uudelleen, ja otetaan Eicca mukaan!
Tämähän kuulostaa suunnitelmalta…
Lue uudesta Bikestä laajempi raportti Paavo Lötjösen ratapäivästä, sellonsoitosta ja Apocalypticasta. Bike 2/2023 nyt myynnissä lehtipisteissä.
