Monista jääkiekkoilijoista leivotaan supersankareita, vaikka heiltä puuttuu yksi tärkeä supersankarin tuntomerkki.
Käyttävätkö Patrik Laine tai Alexander Ovetshkin viittaa työpaikallaan? Eivät. Eivät edes vapaa-aikanaan.
Hurjista moottoripyörähypyistään tunnettu Evel Knievel sen sijaan pukeutui usein viittaan, kun hän ylitti tappavia eläimiä tai linja-autoja. Hän oli aito lentävä supersankari, ainakin monille lapsille 1970-luvulla.
Robert “Evel” Knievel oli myös lätkäjätkä henkeen ja vereen.
1970-luvulla Torontossa pelasi ammattilaisjoukkue Toronto Toros, joka kuului NHL:n kilpailijaksi perustettuun WHA-liigaan.
Toros-seuran omistaja oli erittäin markkinointihenkinen, ja yksi hänen tempauksistaan oli kutsua kuuluisa Evel Knievel ampumaan rankkareita WHA-ottelun erätauolla.
Knievelille luvattiin 5000 dollaria jokaista maalista, jonka hän onnistuisi tekemään Toronto Torosin ykkösmaalivahdin Gilles Grattonin selän taakse.
Knievel oli erikoinen persoona, mutta maalivahti Gilles Gratton oli vielä pari astetta värikkäämpi. Gratton piti itseään ikuisena sieluna, joka oli elänyt satoja vuosia ja syntynyt aina vain uudestaan. Ennen jääkiekkomaalivahdin uraa hän oli omasta mielestään ehtinyt palvella muun muassa Egyptin faaraon hovissa, maya-pappina ja espanjalaisena konkistadorina.
Kun Gratton pelasi New York Rangersissa, hän kertoi kylkiluuvammansa tulleen jo 300 vuotta sitten, jolloin häntä heitettiin keihäällä.
No, takaisin Knieveliin, joka ei joutunut kohtaamaan Toronton legendaarisen Maple Leafs Gardensin jäällä ykkösvahti Grattonia, sillä tätä ei löytynyt mistään.
Kakkosvahti Les Binkley luisteli maaliin Torosin ja Houston Aerosin välisen ottelun toisella erätauolla torjumaan Knievelin rankkareita.
Binkley oli Pittsburgh Penguinsin NHL-historian ensimmäinen ykkösmaalivahti ja sittemmin monivuotinen torjuja. Laadukas maalivahti siis. Kuka tahansa voi yrittää tehdä maalia NHL-molarille rankkarista, se on aika vaikeaa. Moni huippupelaajakin siirtyi tuolloin NHL:stä WHA:han, jossa maksettiin usein parempaa palkkaa.
Binkleylle oli luvattu tuhat dollaria jokaisesta torjunnasta. Lisäksi Knievel oli juotettu tuhtiin humalaan edellisenä yönä, jotta hän olisi epävireessä jäällä.
Noin 16 000 katsojaa todisti, kun Knievel teki kaksi maalia neljällä yrityksellä. Ensimmäinen maali oli epäonnistunut harhautus, joka lipsahti kuitenkin maaliin, ja toinen osuma oli kelpo kuti.
Binkley muistaa hyvin Evel Knievelin, erityisesti tämän runnellun vartalon.
“Näimme pukuhuoneessa, kun hän pukeutui. Evelin lonkassa oli nyrkin mentävä kuoppa kaikkien onnettomuuksien jäljiltä.”
“Evel oli hyvä jätkä. Hän soitti minulle vielä kesällä 2007 ja puhuimme tapaamisesta, mutta ehti kuolla ennen sitä”, Binkley muisteli.
Knievelin lätkätaidot olivat nuoruuden peruja. Hän perusti kotikaupungissaan puoliammattilaisseura Butte Bombersin, jossa hän oli pelaaja, johtaja ja valmentaja.
1960 Knievel sai houkuteltua Tshekkoslovakian maajoukkueen pelaaman Bombersia vastaan harjoitusottelun olympialaisten alla.
Pelaajavalmentaja Knievel lensi ottelusta suihkuun kolmannessa erässä. Hieman ulosajon jälkeen ottelun lipputulot ryöstettiin. Ryöstäjä pakeni paikalta moottoripyörällä eikä hän jäänyt koskaan kiinni.
USA:n olympiakomitea maksoi luvatut kulut raivostuneelle Tshekkoslovakian joukkueen johdolle, joka uhkasi kansainvälisellä selkkauksella.
Rikollisenakin itseään nuorena elättänyt Knievel pelasi myös muutaman ottelun ECHL-liigassa.
Lue lisää Evel Knivelistä uudesta Bike-lehdestä, jonka saat ostettua TÄÄLTÄ