3577 km kipua CRPS-potilaiden puolesta

Karla ja Ville ovat Kompleksinen kaksikko. Ville on mukana myös Motoristien kriisipalvelun toiminnassa.

Kesällä tie kutsuu, mutta ennen sitä on aika laittaa prätkä ajokuntoon. Ville, toinen Kompleksinen kaksikko -podcastin vetäjistä, valmistautuu Kittilä-Hanko-moottoripyöräreissuun, joka vie läpi Suomen upeimpien maisemien. Bike-lehden blogissa pääset seuraamaan matkan valmisteluja, pyörän huoltoa ja varustelua – ja tietenkin itse reissun huippuhetkiä!

Tästä se lähtee, meidän blogi siitä, kuinka prätkä ensinnäkin saadaan käyntiin ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ja mitä kaikkea muuta täytyy kipupotilaan ottaa huomioon, että voi ajaa 3577 kilometriä yhden viikon aikana.

Kompleksinen kaksikko on kahden CRPS-potilaan, Karlan ja Villen, ylläpitämä vertaistuellinen yhteisö. Haluamme rikkoa tabuja, lisätä ymmärrystä ja tuoda näkyväksi kroonisen kivun ja monimuotoisten sairauksien kanssa elämistä – rehellisesti, huumorilla ja vertaistuella.

CRPS (monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä) on kivuliain tunnetuista sairauksista. Se voi syntyä pienenkin vamman jälkeen ja aiheuttaa jatkuvaa, invalidisoivaa kipua, joka ei vastaa alkuperäisen vamman vakavuutta. Tämä matka on yksi tapa tuoda näkyväksi, että meitä on enemmän kuin arvaammekaan – ihmisiä, jotka kamppailevat päivittäin kivun kanssa, mutta eivät anna sen estää elämistä.

Minä eli Ville sairastuin CRPS-kipuoireyhtymään työtapaturman seurauksena ja vasemman käden peukalosta tauti on levinnyt nyt molempiin käsiin ja jalkoihin. Voin sanoo, et ei oo herkkua. Viime kesänä ajoin ensimmäistä kertaa 7 vuoteen prätkällä ja siksi tiedänkin, että tämä projekti tulee onnistumaan!

Tarkoitus on siis ajaa 3577 km ympäri Suomen tapaamassa muita CRPS-potilaita ja samalla kerätä rahaa Mieli Ry:n toimintaan. Moni saattaa miettiä, miten ihmeessä voi ajaa moottoripyörällä tuhansia kilometrejä, jos kroppa huutaa kipua jo paikallaan ollessa. Vastaus on yksinkertainen: hyvällä suunnittelulla, oikeilla varusteilla ja pitämällä omaa kroppaa ja mieltä tarkasti silmällä. Pyörää täytyy säätää niin, että ajoasento on mahdollisimman mukava ja tärinää saadaan minimoitua. Taukojen merkitys kasvaa – jokainen pysähdys on mahdollisuus keventää oloa ja estää kivun räjähtäminen hallitsemattomaksi.

Lisäksi mukana kulkee tärkeä muistutus: kipu ei määrittele meitä, vaikka se on osa elämäämme. Tämä reissu on tapa näyttää, että vaikka keho pistää hanttiin, voi silti tehdä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä. Tämä matka ei ole pakenemista kivusta – tämä on elämää kivun kanssa, omilla ehdoilla.

Milläs sitten ajetaan? Ostin projektia varten kevyen ja helposti muokattavissa olevan pyörän, eli Yamaha XV700 Viragon (kavereiden kesken Viagra) vuosimallia 1984. Tämä on tullut Jenkeistä Suomeen vuosituhannen alussa starttivikaisena ja ei ole ollut kertaakaan käynnissä. Siitä tulevissa kirjoituksissa lisää, kuinka ja mitä pyörän käyntiin saanti vaatii. Pyörän säätäminen kivun kanssa ajamiseen vaatii luovuutta, teknistä osaamista ja rehellisesti sanottuna aika paljon sisua.

Seuraa meitä myös instagramissa @kompleksinenkaksikko ja podcastit löytyy samalla nimellä Youtubesta sekä esim. Spotifysta!

Uusin numero