19 joulukuun, 2024
Vaaditaan melkoista sisua ja kilpailuhenkeä, että puristaa ratamoottoripyöräilyn MM-osakilpailussa kuudenneksi, vaikkei loukkaantumisen jälkeen pysty edes kävelemään ilman kyynärsauvoja.
Niki Tuuli taustajoukkoineen järjesti tukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen illan, jossa käytiin läpi viime kauden tapahtumia ja alkavan kauden tavoitteita. Viime kauden katkaisi paha loukkaantuminen Estorilin kisassa, jonka seurauksena Tuuli menetti kolme varvasta ja joutui kahden kuukauden ajan odottelemaan jalkapöydän murtuneiden luiden paranemista, ennen kuin sai edes yrittää kävelemistä. Vain kolme viikkoa ensimmäisten varovaisten, kyynärsauvojen avulla otettujen kävelyaskeleiden jälkeen imatralainen nähtiin jo mukana Tsekissä Mostin radalla ajetussa Supersportin MM-osakilpailussa, joskin osallistumiseen tarvittiin sisua melkoisesti.
-Pari viikkoa siinä yritin ennen Mostin kisaa tehdä vatsalihaksia ja punnerrella polviltaan, ja sitten lähdin kisoihin. Kävellä piti edelleen kyynärsauvojen avulla, mutta ajaminen sujui jo jotenkuten.
Kuntoon nähden perjantain treenit Mostissa sujuivat hyvin, kymmenes sija ja sekunti kärkeen. Lauantaina sitten lisättiin vähän löylyä.
-Tuntui hyvältä ja vähän innostuin aika-ajon lopussa, olin menossa kakkoseksi tai kolmoseksi siinä aivan lopussa, mutta tokavika mutkassa kun piti jalan takia olla vähän eri asennossa, niin huomasin ettei ihan taitu, yritin jarruttaa mutta eihän se pysähtynyt. Vehkeet meni aika pitkälle eikä paljoa jäänyt jäljelle, tais vähän Agusta syttyä tuleenkin siinä samalla.
Tiimipäällikkö oli Tuulen mukaan ”hyvinkin tyytyväinen”, varsinkin kun sairasloman aikana italialainen tuuraaja oli ajanut aivan hyvin eikä kaatunut kertaakaan.
-Sitten tulee meikäläinen ja heti toka päivänä pistää taas yhden Agustan silpuks sinne.
Lauantain kisa meni sekin todella hyvin, tuloksena kuudes sija ja ero podiumpaikkaan alle sekunti.
-Olin kisan puolivälissä itse asiassa koko joukon nopein kuljettaja. Alussa vähän jäin, sitten kisan puolivälissä pystyin ajamaan podiumporukan kiinni.
Jalan kunto ja treenitauko tuntuivat kuitenkin ajokunnossa.
-Oli tumput niin tyhjät, jalkaan koski ja siksi alkoi tulla vaihtovirheitä, niin minkäänlaisia ohitusyrityksiä ei enää jaksanut yrittää. Normitilanteessa oisin kyllä yrittänyt.
Lauantain kisa tuntui kropassa seuraavana aamuna.
-Sunnuntain aamutreeneissä pystyin ajamaan pari kierrosta ihan köröttelyvauhtia. Paikat oli niin kipeet, ettei pystynyt kunnolla vaihtamaan vaihdetta eikä roikkumaan pyörän päällä, oli kädet ja olkapäätkin niin loppu.
Ei kuitenkaan puhettakaan, että kisa jäisi kipujen takia ajamatta.
-Kävin hakees clinicamobilesta piikin pakaraan. Siellä on hyvät tropit, ja taas olin ajokunnossa.
Ajollisesti vauhti olisi riittänyt jälleen kuudennen sijan tienoille, mutta lääkkeet puuduttivat vasemman jalan niin tehokkaasti, ettei jalassa ollut minkäänlaista tuntoa.
-Tuli paljon vaihtovirheitä, kun en tuntenut koko vasenta jalkaa lainkaan. Nousin kuitenkin kisassa parhaimmilaan seitsemänneksi, mutta lopussa tipuin ja ajoin maaliin kymmenentenä.
Lisää tarinoita viime kaudesta ja tulevasta kaudesta seuraavassa Biken painetussa lehdessä.
Lue myös:
Ja:
