23 marraskuun, 2024
Tarkoituksena oli osallistua Himoksen Moto Adventure Days -tapahtuman ”Punaiselle Tekniselle” reitille pikku-Gessulla tai pienellä Triumph Tigerillä, mutta yllättäen huomasinkin olevani starttikentällä ison Gessun eli BMW R 1250 GS:n kanssa.
Monen adventure-motoristin kesän päätapahtumaksi on jo muodostunut Jämsän Himoksella järjestettävä Moto Adventure Days (MAD). Tapahtumassa ajetaan ryhmänvetäjien johdolla eri tasoisia adventurepyörille sopivia soratie- ja maastoreittejä. Siniset reitit ovat helpoimpia, sitten tulee punaiset reitit, jotka on jaettu vauhdikkaampiin ”tempo”-reitteihin ja hitaampiin mutta teknisesti vaativampiin ”tekninen”-reitteihin. Kokeneimmille adventure-motoristeille on vielä olemassa puna-mustat ja mustat reitit, jotka edellyttävät hyvän ajotaidon lisäksi myös maastoajoon paremmin sopivia pyörä- ja rengasvalintoja.
Osallistuimme perjantaina Husqvarna Norden 901:lla JT Coachingin järjestämään ajokoulutukseen ja lauantaiaamuna ajoimme samalla pyörällä yhden ”punainen-tempo” -reiteistä läpi, ennen kuin palautimme laina-Husqvarnan takaisin Kari Vehniäinen Racingille Jyväskylään. Tässä linkki juttuun Husqvarnalla ajeluista MADin aikana:
Lauantaina iltapäivällä oli tarkoitus lainata Biketeamin koeajorivistöstä joko BMW F850 GS tai Triumph Tiger 900 Rally Pro ja suunnata sillä ”punainen-tekninen” -reitille vertailemaan minkälainen on ero tempo- ja tekninen-reittien välillä. Koeajopyörien teltta ammotti kuitenkin tyhjyyttään kun pyörät olivat ahkerasti asiakkaiden ajettavina. Niinpä olimme jo nostamassa kädet pystyyn ja jättämässä iltapäivän ajolenkin kokonaan väliin, kunnes Biketeamin kauppias Tomi Kurkilahti tarjosi käyttöön omaa BMW R1250 GS -pyöräänsä. Pieni vastustelu ei auttanut, sillä toiseksi innoittajaksi tuli Eurobikerin Kurt Ljungqvist, joka oli lähdössä mukaan samalle reitille toisella samanlaisella Gessulla.
Ajoimme Kurren kanssa starttikentälle hyvissä ajoin ja onnistuimme lyöttäytymään mukaan Janne Loitomeren vetämään Punainen Tekninen -ryhmään. Himokselta ajettiin asfalttiteitä pitkin siirtymä palanmatkaa 24-tietä etelään ennen kuin päästiin itse asiaan. Sorateillä meno oli heti mukavan vauhdikasta, joskin Loitomeri piti vauhdin tietysti sellaisena että myös liikenneturvallisuus tuli huomioitua. Tie kapeni pariin otteeseen ja pian siirryttiinkin jo metsäpolulle, joka oli käytännössä hyvää vauhtia metsittymässä oleva vanha tienpohja. Vesakko oli parin-kolmen metrin korkuista ja se tarttui mukavasti peileihin ja ohjaustankoon, joten stongasta sai pidellä kiinni ja muutenkin ajella kieli keskellä suuta. Keli oli onneksi kuiva, joten heinikossa ja välillä pehmeälläkin pohjalla Gessumme etenivät vaivatta. Koko ryhmä selvitti ensimmäisen maasto-osuuden läpi, ja pienen huilitauon ja kuulumisten vaihdon jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Kapea metsätie oli mäkinen ja sadevesi oli paikoin tehnyt siihen uria, mutta pian tie leveni ja vauhtia saattoi taas lisätä.
Pian Janne Loitomeri pysähtyi yllättäen ajettuaan melkeinpä yhden kesämökin pihaan. ”Taidettiin mennä ohi, tässä piti olla risteys vasemmalle juuri äsken”. U-käännös ja paluu takaisin, ja pian pysähdyttiin kohtaan, jossa navi näytti että pitäisi olla risteys. Ei ollut, ja Loitomeri pyysikin ryhmää odottamaan kun hän kääntää siitä kohdasta metsään ja katsoo josko sieltä löytyisi polku. Hetken kuluttua ryhmänvetäjän käsimerkit näyttivät että tulkaa perässä vaan, kyllä täältä jokin poluntapainen löytyy. Nyt vaadittiin jo hieman maavaraa pyöriltä ja pohjapanssarikin pääsi töihin kun ylitettiin metsäkoneiden polun yli ajaessa tekemiä uria ja polun yli kaatuneita puunrunkoja. Iso Gessu osoittautui kokoonsa ja painoonsa nähden yllättävän helpoksi ajettavaksi. Kaksi sormea koko ajan kytkinkahvalla ja aina välillä sopivasti sillä vetoa hilliten meno oli tasaista, moottori veti mukisematta lähes tyhjäkäynnillä ja takarenkaassakin riitti pito epätasaisuuksien ja runkojen ylityksiin. Toki Gessun etenemiskyvylläkin on rajansa, mutta täytyy sanoa että useimmiten ensin loppuu kuskin taidot tai ainakin usko ja vasta paljon myöhemmin pyörän kyvyt.
Kolmisen tuntia soralla ja maastossa kului nopeasti, ja oli aika suunnata takaisin kohti Himosta. Sorateillä letkassa ajaessa jälkijoukko sai maistella välillä melkoisesti pölyä, mutta avoimilla paikoilla tuuli onneksi kuljetti suurimmat pölyt pois. Aivan kommelluksitta ei tämäkään reissu loppuun asti sujunut, sillä ryhmänvetäjä Loitomeren pyörästä tyhjeni takakumi matkalla ja hän joutui jäämään odottamaan ”romuautoa” noutamaan pyörä ja kuljettaja takaisin pääkallopaikalle.
Himokselle palattuamme olimme Kurt Ljungqvistin kanssa yksimielisiä siitä, että vaikka monet katumotoristit naureskelevat Gessu-Bemareille, niin kyllä kyseessä on aidosti maastokäyttöön soveltuva adventure, jolla osaava kuski selviytyisi vielä huomattavasti hankalammistakin maastoista.
– Mitä enemmän tällä ajaa, sitä paremmaksi käsitys Gessusta muuttuuu, kiteytti Bemarin monipuolisuudesta aidosti yllättynyt Kurre.
