Kirsi Kainulainen saattoi kautensa päätökseen :” Tämä kausi oli yksi ikimuistoisemmista!”

Vuoden 2016 ratamoottoripyöräilun sivuvaunuluokan maailmanmestari Kirsi Kainulainen on kisannut tämän kauden hollantilaisen Oosterveen Racing Teamin väreissä OW-cup -sarjan 600cc NK SuperCup-luokassa, jonka osakilpailuja ajettiin Keski-Euroopassa.

Lauantaina vuorossa oli kauden kaksi viimeistä starttia Hollannin Assenissa.

– Olin aika-ajon 19:s vain 0,4 sekuntia kovempaa olisi riittänyt neljä sijaa ylemmäs. Ensimmäisessä lähdössä mokasin startin, joka minulle on harvinaista ja jäin pussiin. Ensimmäisten kurvien ruuhkan selvitessä, löysin paikkani häntäpäästä.

Kainulainen jumittui kolmen-neljän kierroksen ajaksi ajelemaan edellä ajavan kuskin taakse.

– En ollut tarpeaksi rohkea menemään ohi heti ensimmäisessä selkeässä paikassa, jossa koin olevani nopeampi. Menetin aikaa, mutta päästyäni ohi, saavutin seuraavan porukan ja pääsin ohi ja olin kisan 16:s.

Tunsin koko kilpailun ajan, että takaiskari ei toimi haluamallani tavalla. Kisan jälkeen data toisti sen, mitä analysoin itse iskarista.

– Teimme kaikki voitavamme seuraavaan lähtöön, mutta tunsin jo lämmittelykierroksella, että takaiskarin säädöt ei toimi ja tunsin ajavani pelkän jousen varassa. Jokin petti ja eipä voinut muuta kuin ajella maaliin. Ohitin kaksi kuljettajaa vielä, mutta se riitti vain sijalle 17. Harmitus oli suuri, koska tiesin pystyväni parempaan.

Kirsi Kainulainen. Kuva: Henk Mannes

Kaiken kaikkiaan naiselle jäi kuitenkin kaudesta 2018 hyvät muistot.

– Tämä kausi on taas yksi ikimuistoisimmista! Ystäväni, perheeni, yhteistyökumppanit ja muut tukijat sekä Oosterveen team tekivät minun kaudestani mahdollisen, Kainulainen kiittelee.

– Paljon opin, paljon jäi opittavaa. Kausi ei ollut helppo, mutta en sitä odottanutkaan. On tehtävä paljon töitä saavuttaakseen jotain, mitä tahtoo ja saavutin paljon tänä vuonna kuskina, saavutin tason, johon minun taitoni riittivät tänä vuonna.

Kainulainen on nostanut katseensa jo tulevaan.

– Saavuttaakseni lisää, minun on tehtävä lisää töitä ja minulla on halu ja motivaatio jatkaa tätä rakastamaani urheilua. Minulla on edelleen se sama palo ajamiseen, mikä sai alkunsa kotipihallani Iisalmessa 3,5-vuotiaana isäni Ari Kainulaisen opettaessaan minua ajamaan 50-kuutioisella PW-Yamahalla.