R nine T on 90-vuotiaaksi sekä rajoja rikkova että uutta huokuva. Bayerische Motoren Werke AG ei koskaan ole ollut tunnettu moottoripyörämaailmassa luokan cooleimpana, mutta R nineT on säännön vahvistava poikkeus. Se on vakavasti otettava retropyörä, jossa muotoilu – BMW:lle harvinaiseen tapaan – on mennyt toiminnon edelle.
– Se on rakennettu tyylikkääksi, ei niinkään käytännölliseksi tai mukavaksi, kertoo Ola Stenegärd, joka vastaa BMW:n muotoiluosastosta.
BMW on muokannut CAN-bus-järjestelmää siten, että kuljettaja voi vaihtaa etu- ja takavalot sekä mittariston ja vilkut sytyttämättä valtavaa määrää varoituslamppuja ja aiheuttamatta muita vikatiloja.
R nineT erottuu jo tehtaalta lähtiessä huolella suunniteltuna pyöränä, mutta samalla se on avannut tien ammattimaisille rakentajille, jotka haluavat laittaa oman leimansa malliin. Tähän liittyy esimerkiksi yksityiskohtia, kuten takarunko matkustajanpaikkaa varten ja jalkatapit, jotka helposti saa ruuvattua irti tehdäkseen tilaa retrohenkisille kisatapeille (alkuperäislisävaruste).
R nine T:ssä on BMW:lle tyypilliseen tapaan teräsputkirunko ja valmistajan monosvingi kardaaneineen (Paralever). Tyypillinen Telelever-ripustus jätettiin Ola Stenegärdin mukaan pois, koska emäputki oli jäänyt liian korkealle, mutta epäilemättä syyt olivat myös esteettisiä. BMW väittää, että USD-haarukka on lainattu S 1000 RR:stä, mutta totta puhuen sitä on muokattu. Ensisijaisesti siitä puuttuu kaikki säätömahdollisuudet ja vaikka se näyttää siltä miltä pitääkin, eivät sisämitat luotettavien lähteiden mukaan ole samat kuin superbikessa. Kaikki pelot siitä, että R nineT vain olisi yksi monista retropyöristä, jossa ajo-ominaisuudet ovat tois- tai kolmassijaisia, ovat tästä huolimatta perusteettomia.
edellisen sukupolven ilma- ja öljyjäähdytteinen, perinteinen bokserimoottori käynnistyy tutusti ääntäen ja yksilevyisen kuivakytkimen tuoksu nenässä saa aikaan hyvänolon tuntemuksia. Käynti ei ole yhtä hienostunutta kuin uudessa nestekoneessa, mutta fiilis on kohdallaan. Moottori värisee enemmän, pakoäänet ovat ilkeämmät ja se tuntuu hyvällä tavalla entistä raaemmalta. Sadankymmenen hevosvoiman ja uskomattoman alaväännön ansiosta kiihtyvyyteen jää helposti koukkuun. Hydraulinen kytkin on helppokäyttöinen ja kuusiportainen vaihteisto hoitaa hommansa kolisevasti kommunikoiden. Välityksiä on optimoitu vedon parantamiseksi punavaloista lähtiessä, mutta kierrosluvut eivät kuitenkaan ole häiritsevän korkeat moottoritieajossa. Tämä avaa myös mahdollisuudet laajempaan käyttöalueeseen kuin malli ensisilmäyksellä tuntuisi tarjoavan.
Ajoasento on ryhdikäs, sillä jalkatapit ovat sporttisessa asennossa, takana ja ylhäällä. Jousitus on pehmeä, mutta alusta on tasapainoinen, ja kun takapään esijännitystä ja paluuvaimennusta säädetään, pyörä pääsee oikeuksiinsa. Maavara on hyvä ja etuhaarukan tuntuma on Teleleverillä varustettuun sukulaismalli R 1200 R:ään nähden vapauttava. Kommunikaatio on selkeämpää ja kuljettaja saa kokea pyörän niiaamista ja elämistä (ohjausvaimennin vakiona). Allekirjoittaneen näkökulmasta tällaisen pyörän ajaminen on balsamia sielulle. On vaikea sanoa ovatko ajo-ominaisuudet todella paremmat, mutta ne ovat ehdottomasti hauskemmat!
R nine T on yksi harvoista BMW-malleista, joista puuttuu luistonesto, mikä etuhaarukan tavoin on positiivinen asia. Takarenkaalla voi jopa luistatella toisinaan, jos siltä tuntuu. ABS on kuitenkin onneksi vakiona ja edessä on kaksi Brembon radiaalisatulaa. Jarrun tuntuma ja teho on hyvä, mutta ABS-järjestelmä toimii pitkin pulssein, eikä niinkään BMW:lle tuttuun tehokkaaseen tapaan.
Mukavuuden voi summata paremmaksi kuin luulisi, vaikka suhteellisen pienen satulan rajoitteet huomaa noin sadan kilometrin jälkeen. Matkustajanpaikka tuntuu lähinnä laukaisualustalta ja siinä matkustaessa on paras olla pieni takapuoli ja vahvat käsivarret. Pehmeä jousitus rajoittaa myös tässä kohtaa, eikä R nineT selvästikään ole tarkoitettu matkustajan kanssa ajettavaksi.
sellaiset BMW:lle tyypilliset ominaisuudet, jotka on tietoisesti jätetty pois, tekevät R nineT:stä valmistajan tähän mennessä jännittävimmän ja vapauttavimman mallin. Ajoelämystä suodattavat tekniset ratkaisut on tehokkaasti poistettu. Jäljellä on vanhan bokserin luonne, uudistunut retromuotoilu ja etenkin vaikeasti määriteltävä asia nimeltään fiilis. Malli on huolella suunniteltu, ja parasta BMW:ltä pitkään aikaan!
Teksti: Oscar Algott Kuvat: Jonathan Balsvik/BMW