22 joulukuun, 2024
Moottoripyörämatkailu on varsin suosittu harrastus, eikä syyttä. Kun matkaa taittaa kaksipyöräisellä, pääsee ympäristön kokemaan ja aistimaan aivan eri tavalla kuin autoillessa. Lisäksi kuljettajalla on vapaus liikkua aikatauluista riippumatta ja jäädä vaikkapa hämmästelemään mielenkiintoista kohdetta.
Moottoripyörämatkailua voi tietenkin harrastaa millä tahansa kalustolla, mutta hommaan liittyy muutamia erityispiirteitä. Pitkillä päivämatkoilla mukavuutta lisäävät varusteet nousevat arvoon arvaamattomaan. Olosuhteiden vaihtelun ja väsyttävän ajoviiman aiheuttaman harmin minimoivat kookkaat katteet. Pitkälle matkalle tarvitsee ottaa runsaasti tavaraa mukaan, mikä tietenkin vaatii melkoista kuljetuskapasiteettia.
Kun nämä seikat laskee yhteen ja nostaa vielä toiseen potenssiin, on moottoripyörä sen verran kookas, että iso moottori on käytännössä välttämättömyys. Syntyy luxus-tourer.
Luokan yksinoikeutettu valtias on jo vuosikausia ollut Hondan GL 1800 Gold Wing. Alunperin jo vuonna 1974 nähty malli esiteltiin tässä muodossaan vuonna 2001, mutta se sai varsin kattavan päivityksen 2012. Tuolloin pyörä sai uudet katteet, entistäkin enemmän tavaratilaa, alustapäivityksen ja päivitetyt audio- ja navigaatiojärjestelmät. Riittävän suorituskyvyn varmistamiseksi risteilijä on varustettu kuusisylinterisellä 1 832-kuutioisella moottorilla, jonka vääntö riittää vuorien siirtelyyn.
Honda sai kilpailla yllättävän pitkään suurimpien luxustourerien markkinoilla itseään vastaan, mutta vuonna 2011 BMW esitteli K 1600:n, jonka GTL-versio näyttää paperilla varsin samankaltaiselta Gold Wingiin verrattuna. Varustelista on lievästi ilmaistuna kattava, moottori niin ikään kuusisylinterinen, katteet isot ja ajoviimalta tehokkaasti suojaavat, ja kuljetuskapasiteetti vähintäänkin riittävä. Mutta kumpi onkaan parempi?
Vastausta lähdettiin selvittämään kiihdytyskuljettaja Timo Savolaisen kanssa testin painottuessa loppusyksyn eteläsuomalaisille maanteille. Sää oli varsin vaihteleva, ja erityisesti kylmän, sumuisen ja sateisen kelin sattuessa kohdalle pyörien touringominaisuudet nousivat arvoonsa.
Honda GL 1800 Gold Wing on valtava pyörä. Fiilis ei katoa vielä satulaan istuttaessakaan. Matala 740 millimetrin istuinkorkeus helpottaa pyörän käsittelyä ja painopiste on matalampi kuin voisi olettaa. Sähköinen peruutusvaihde on kuitenkin enemmän kuin tervetullut 413-kiloisen pyörän siirtelyyn.
Massa tuntuu myös liikkeelle lähdettäessä, mutta sen kanssa oppii pärjäämään nopeasti. Vauhtiin päästessä pyörän paino tuo ajoon majesteetillista vakautta ja Honda on parhaimmillaan, kun se nielee moottoritietä vakionopeudensäädin kytkettynä.
Mutkateilläkin Honda pärjää hyvin, mutta malli-ikä ja suuri paino tekevät itsensä tietyiksi, eikä alusta herätä luottamusta nopeutta nostettaessa. Erityisesti etupää perinteisine teleskooppeineen on rauhaton nopeissa suunnanmuutoksissa. Mutkatieräppäilyn sijaan Honda onkin tehty mukavan letkeää matkantekoa silmällä pitäen, ja siihen se on erinomainen.
Pehmeä ja leveä satula on mukava ja ergonomia tarpeettoman lähelle kuljettajaa kurottuvaa ohjaustankoa lukuun ottamatta kohdallaan. Katteet tarjoavat erinomaista suojaa ja katelasi on säädettävä. Toki säätö voisi olla sähköinen, sillä manuaalinen säätö ei onnistu liikkeellä ollessa.
Kahvojen lisäksi myös istuimet ja jalkatila ovat lämmitettävät, takajousitusta voi säätää sähköisesti ja stereoihin voi liittää iPodin. Kypäräpuhelinliitäntä vaatii johdon. Pyörän järjestelmien ohjailemiseen on valjastettu melkoinen nappula-armeija, mikä tuntuu hieman vanhahtavalta.
Hondan moottori on erinomainen. Käynti on täysin värinätöntä ja vääntöä on tarjolla runsain mitoin käytännössä tyhjäkäynniltä alkaen ja sujuvasti toimivaa vaihteistoa ei tarvitse sen kummemmin hämmentää, jos ei välttämättä halua. Wingin suorituskyky on jopa hieman absurdi. Valtava pyörä irtoaa nimittäin kuljettajan niin halutessa viivalta sellaisella raivolla, että kyykkykuskeilla on tekemistä. Vauhtia hillitsee yhdistelmä-ABS, joka pysäyttää pyörän tarvittaessa nopeasti ja eleettömästi. Toivomisen varaa jättää ainoastaan jarruvivun tuntuma.
Honda on suunniteltu kaksi päällä ajettavaksi, eikä kuljettaja oikeastaan edes huomaa kyydissä olevaa matkustajaa. Vaikka kuljettajankin olo Hondan satulassa on mukavaa, on matkustajan paikka vielä astetta miellyttävämpi. Ergonomia on onnistunut: leveä penkki on todella mukava ja kädensijat ovat erinomaiset.
Vaikka BMW ei sekään ole mikään minimoto, on se silti huomattavasti Hondaa pienempi. Huolimatta siitä, että pyörien välillä on huima reilu 70 kilon painoero BMW:n eduksi, tuntuu Bemari yllättävän raskaalta ryömitysnopeuksissa, koska sen painopiste on melko korkealla. Tunne kuitenkin katoaa vauhdin noustessa ja liikkeelle päästyään BMW on yllättävän ketterä.
BMW:n suunnittelun lähtökohtana onkin selkeästi ollut merkin tuttu slogan Freude am Fahren, ajamisen ilo. Pyörä on nimittäin sitä parempi, mitä enemmän tiessä on mutkia ja sillä voi vaihtaa maisemaa huomattavasti Hondaa ripeämmin. BMW:n luonne on jopa yllättävän sporttinen ja ESA II –järjestelmällä (lisävaruste) varustettu Duolever-/Paralever-jousitus toimii kaikissa tilanteissa erinomaisesti.
BMW on mukava matkakumppani myös moottoritiellä, vaikka Honda siellä pidemmän korren vetääkin. BMW:ssä kiusaa hieman sivutuuliherkkyys.
BMW:n ajoasento on Hondaan verrattuna sporttisen kompakti, mutta kuitenkin touringmaisen rento ja mukava. Satulalla on korkeutta 10 milliä Hondaa enemmän, mitä satulan kapeus kuitenkin kompensoi. Malli on saatavilla ilman lisähintaa myös 30 millimetriä korkeammalla istuimella.
Katteiden tarjoama suoja ei ole aivan Hondan tasolla, mutta sähköisesti säädettävä katelasi ansaitsee ison plussan. Kuumia kelejä varten sivukatteista löytyy säädettävät ilmanohjaimet, jotka avaamalla kuljettaja saa syliinsä raitista ilmaa. Viileinä päivinä mukavuuden varmistavat penkin- ja kahvanlämmittimet ja viihdykettä tarjoaa äänentoistojärjestelmä, joka on yhdistettävissä Bluetoothilla esimerkiksi kypäräpuhelimeen. Lähes kaikkia BMW:n toimintoja ohjataan kätevästi vasemmalla kädellä pyöritettävästä valikkorattaasta.
Vaikka Hondan moottori on erinomainen, on BMW vielä sitäkin parempi. Alhaalta asti tarjolla olevan väännön lisäksi rivikuutonen on kierroslukumittarin kivutessa asteikkoa ylöspäin erittäin tehokas. Ja äänimaailma, se on suorastaan upea. Kuljettajalla on valittavanaan kolme eri ajoasetusta, joista Rain antaa rajoitetun tehon ja pehmeän kaasuvasteen, Road on normaaliasetus täydellä teholla ja Dynamic herkemmin vastaava. Näistä Road tuntui parhaalta Dynamicin tehdessä ajamisesta hieman hermostunutta.
Vaihteiston toiminnasta puuttuu Hondan hienostuneisuus ja kardaani kolahtelee hieman. Myös BMW on varustettu ABS-jarruin, mutta puoliksi integroituna. Jarrukahva aktivoi molemmat jarrut, mutta poljin vain takajarrun.
Vaikka BMW:n matkustajalla on hyvät oltavat, on Hondan leveä ja pehmeä takapenkki omaa luokkaansa. Bemarinkaan ajettavuuteen matkustaja ei tuo juuri muutosta.
Vaikka GL 1800 ja K 1600 GTL on helppo kategorisoida samaan luokkaan, ovat ne lopulta monista yhteneväisyyksistään huolimatta varsin erilaisia.
Hondan lähtökohta on mukavuus, joka menee kaiken muun edelle. Omalla tontillaan Honda on ehdoton ykkönen ja toimivasta perusrakenteesta kertoo se, että alun perin vuonna 2001 esitelty pyörä on yhä ominaisuuksiltaan tätä päivää.
Myös BMW on erinomainen matkapyörä, vaikkakin erilainen. Kuljettajan viihdyttäminen on keskiössä, ja siitä tinkimättä BMW on rakentanut ison, mukavan pyörän, joka sopii paitsi Euroopan halkomiseen, myös pikkutiekanttailuun.
Sekä Honda että BMW ovat erinomaisia, isoja ja hyvin varusteltuja matkapyöriä sille, joka haluaa vain parasta. Allekirjoittanutta BMW puhuttelee enemmän, mutta molemmat tekevät loistavasti juuri sen, mitä ne yrittävätkin. Enää ei tarvitse kuin päättää, kumpi on juuri sinun lähtökohdistasi se paras.
Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Valtteri Nygren & Petri Suuronen
