21 joulukuun, 2024
Hondan touringmalliston lippulaiva, Gold Wing, on mallina ehtinyt jo kunnoitettavaan 38 vuoden ikään. Matkan varrella alun perin nelisylinterinen 999-kuutoinen boxermoottori on kasvanut 1832-kuutioiseksi ja kuusisylinteriseksi. Tämän lisäksi pyörä on saanut isot katteet ja aivan kaikki varusteet, jota vain kuvitella voi. Mitä tapahtuu, kun niitä otetaan pois?
Baggerit, eli laukuin varustetut cruiserit ovat muodostuneet erittäin suosituiksi Ison Veden takana, joten Hondan ratkaisu muokata Gold Wingistä tyylisuunnan mukainen pyörä ei yllätä. Varusteita on karsittu hieman ja etukate on tyylisuunnan mukaisesti matala. Pakettiin kuuluvat tilavat kiinteät sivulaukut, mutta takalaukku on saanut väistyä. Hieman matalampi satula on muotoiltu cruiser-henkisesti. Muista saman tyylisuunnan pyöristä poiketen krominkiilto ei Hondaa katsellessa pääse häikäisemään. Makuasioista voi toki kiistellä, mutta allekirjoittaneen silmään matala ja linjakas F6B näyttää varsin hyvältä.
Vaikka F6B:llä on painoa reilu 30 kiloa kantamallia vähemmän, ei 382-kiloinen pyörä ole mikään keijukainen. Paino ei kuitenkaan ajaessa haittaa. Massiivisen pyörän kanssa pääsee nopeasti sinuiksi ja se on yllättävänkin ketterä ja helppo käsitellä, kiitos matalan painopisteen. Matalassa satulassa on mukava istua. Ergonomia on Hondamaisen hyvä ja tilaa on isommallekin kuskille.
Peilit tarjoavat hyvän näkymän taaksepäin. Selkeän mittariston tukena on informatiivinen ajotietokone. Näkökentässä on nappuloita kuin hävittäjän ohjaamossa. Suurin osa niistä liittyy tavalla tai toisella audiojärjestelmään, luulisi vähemmälläkin selviävän.
Vaikka kuljettajan paikalla onkin kivaa, ovat matkustajan jalkatapit aavistuksen turhan korkealla. Lisäksi viistolla takasatulalla tuntuu liukuvan taaksepäin kiihdytettäessä. Kuljettajan hupi sen sijaan jatkuu, sillä matkustajana olevaa isoakaan ukkoa ei oikeastaan edes huomaa.
Etujousitus on 45-millinen teleskooppi ja takaa löytyy monoiskari. Gold Wingistä tuttu sähkösäätöisyys puuttuu. Ajossa alusta toimii varsin hyvin, vain isoimmat töyssyt lyövät läpi, mutta pehmeä satula säästää munuaisia. F6B on jopa melko sporttinen ajoltaan ja sillä kanttailee mielellään.
Sporttisuutta ei ainakaan vähennä massiivisen moottorin tarjoama suorituskyky. Kyykkypyöräilijöiden kannattaa olla liikennevaloissa varuillaan, sillä pitkä ja matala F6B irtoaa viivalta uskomattomalla raivolla jättäen jälkeensä mustaa viivaa ja palaneen kumin hajua. Moottori ei ole räjähtävän tehokas, vaan tehontuotto on tasaista, mutta voimaa on varmasti riittävästi joka tilanteeseen. Vuoria siirtävä vääntö tyhjäkäynniltä alkaen takaa sen, että vaihteiden vaihtamisella ei tarvitse vaivata päätään. Kuutosen valitsemisen jälkeen vaihdekiksin olemassaolon voi unohtaa.
Maantiellä F6B etenee nopeudesta riippumatta vakaasti ja ilmeettömästi. Pieni kate toimii hyvin, eikä ilmavirta pyörteile, joten vaikka ajoviima kypärään osuukin, ei se häiritse. Moottori on täysin värinätön ja ainoa kauneusvirhe on varustelistalta puuttuva vakionopeudensäädin. Radio lakkaa kuulumasta nopeuden noustessa toiselle sadalle, joten sitä kovemmat nopeudet vaativat kuulokkeet kypärään. Plugi pyörästä löytyykin.
Vaihteiston toiminta on hyvää ja välitykset ovat touringkäyttöön järkevän pitkät. Vaihdevipu tosin on sijoitettu hieman ahtaasti. Gold Wingistä tuttu peruutusvaihde puuttuu, mutta eipä sitä kaipaakaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, minne painavan pyörän pysäköi. Kardaani on esimerkillisen sivistynyt ja tunnokas kytkin on kevytkäyttöinen. Pyörän yhdistelmä-ABS -jarrut tappavat vauhdin tehokkaasti ja turvallisesti. ABS:n toiminta välittyy kuljettajalle selvästi.
Honda F6B ei ole perinteinen bagger, vaan pikemminkin mukava ja sporttinen muskelipyörä. Sillä hoituvat nakkikiskalle cruisailut, mutkatieiloittelut ja pidemmätkin touringreissut. Korkeahko ostohinta rajoittanee ostajakuntaa, mutta jos pinkka on kunnossa, saa rahoilleen myös vastinetta.
