23 marraskuun, 2024
Olympiasatama, Haka-Auto, Pörssin linnanpiha, Jäähalli, Dipoli, Messukeskus… MP-messut on järjestetty monessa paikassa ja messut ovat muuttuneet vuosien varrella. Yksi harvoista messujen vakiona pysyneistä asioista on Harjun Juha, joka on ollut tavalla tai toisella mukana jokaisella kerralla.
– Eka näyttely oli 1969. Olikohan se eka kerta Olympiasatamassa vai Pörssin linnanpihalla, en nyt ihan varmaan muista kummassa oli ensin. Silloin pikkukundina käytiin kuitenkin ihmettelemässä molemmissa näyttelyissä pyöriä, muistelee Yamahan myyntikoordinaattori Juha Harju.
Haka-Autossa näyttely pidettiin siihen aikaan kun yritys toimi BMW:n maahantuojana. Sieltä siirryttiin Jäähallin kautta Dipoliin.
– Ekaa kertaa olin messuilla tavallaan duunissa vuonna -79 Touring Finlandian osastolla. Myytiin EMPY-tarroja (Elävien MoottoriPyöräilijöiden Yhdistys) ja ”Ajan mieluummin moottoripyörällä” -tarroja.
Varsinainen Harjun ensimmäinen ”duuni-duuni”-keikka messuilla oli Dipolissa 1985, jolloin hän oli esittelemässä Givin kypäriä ja Avonin renkaita. Siihen aikaan messujen merkitys oli aivan erilainen kuin nykyään, sillä se oli ensimmäinen kerta kun motoristit – mutta myös jälleenmyyjät – pääsivät näkemään uuden mallivuoden pyörät. Dipolissa messuosaston rakentaminen poikkesi melkoisesti nykyisestä Messukeskuksen systeemistä.
– Sinne Dipolin yläkertaan nostettiin pyörät ulkoa lumihangesta trukilla. Sisäänkäynnin vieressä oli parveke, niin siitä yksi seinänpätkä pois ja pyörät sisään.
Kun Olympiasatamassa ja Pörssin linnanpihalla pyörät olivat lattialla keskiseisontatuen varassa, niin sokkeloisessa Dipolissa alkoi olla jo ”osaston tynkääkin”. Silloin myös messuvieraat saattoivat lauantaina olla notkeassa kunnossa.
– Meillä oli Touringin osasto siinä portaikon puolivälissä, niin saatiin todistaa kun yksi notkeassa kunnossa ollut kaveri veti portaat alas monella voltilla. Katsottiin että nyt taisi käydä todella pahasti, mutta siitä se vaan nousi ylös, pyyhki pölyjä olkapäiltä ja jatkoi matkaa.
Toinen ”notkea kaveri” tuli osastolle katsomaan Suhosen Jallun kisapyörää ja muisteli miten siitä edellisenä kesänä oli Imatralla hajonnut mäntä ja kaveri kertoi vieressä seuranneensa kun Jallu yötä myöten vaihtoi uutta mäntää pyöräänsä. Kaveri ei millään uskonut, kun osastolla töissä ollut henkilö kertoi että hajonnut osa ei ollut mäntä vaan kampiakseli. Aikansa kinattuaan annettiin notkean messuvieraan olla oikeassa, hän ei vaan harmikseen huomannut että keskustelukumppanilla luki paidassa isolla nimikyltti: Jallu Suhonen.
Jäähallin näyttelyissä mukaan tuli erilaiset show-hommat.
– Ei ehkä nykytrialin aikana enää kuulosta kovin kummoiselta tempulta, mutta silloin se oli hurja homma kun Vesterisen Ykä veti trialpyörällä kuplavolkkarin yli.
Siihen aikaan vielä pidettiin Ruotsin näyttelyä aina hienompana, mutta homma kääntyi päinvastoin kun meillä näyttely siirtyi Messukeskukseen.
– Meillä on nykyisin valtavan hieno näyttely ja todella iso satsaus maahantuojilta, jos verrataan meidän markkinan kokoon.
