Qatar, Losail:
– Kauden avaus! Ensimmäinen startti, ensimmäistä kertaa todellista kilvanajoa mies miestä vastaan. Mutta tämä on todella erilainen kilpailu muihin verrattuna. Ensimmäisessä kilpailussa kaikki tietenkin hermoilevat hieman, enkä itse pidä avauskisan stressistä. Mutta kilvanajo valaistulla radalla, kun kuu ja tähdet näkyvät taivaalla… Se on jotain erityislaatuista!
Joka tapauksessa Losailin suoritus ei koskaan määritä koko kauden suuntaviivoja ja voimasuhteista on turha vetää johtopäätöksiä.
Argentiina, Termas de Rio Hondo:
– Hulluja, aivan pähkähulluja ihmisiä! Toinen stressintäyteinen viikonloppu. Ihmiset ovat niin innoissaan, että he tekevät kaikkensa päästäkseen koskettamaan kuljettajia, nähdäkseen, että nämä ovat todellisia! Pieni kaupunki on melko ränsistynyt, mutta fanit rakastavat meitä ja kilpailua uskomattoman paljon. Upeaa!
Austin, Circuit of the Americas:
– Rakastan tätä rataa. Se on upea ja fyysisesti erittäin vaativa. Lisäksi tunnelma – erityisesti gridillä kansallislaulun soidessa. Se ei ole minun kansallislauluni, mutta jos minulta kysytään kauden tunteikkainta hetkeä, on se USA:n kansallislaulun kuuntelu COTA:lla, ihmisten pitäessä kättä sydämellään ja tykkien paukkuessa. Tunnelma on käsinkosketeltavissa ja siellä todellakin tuntee itsensä tähdeksi.
Espanja, Jerez:
– Voisin ajaa Jerezin silmät kiinni, olen kilpaillut siellä niin paljon. Mukaan mahtuu voittoja, kolareita ja hyviä sekä huonoja kokemuksia. Jerez on ensimmäinen kisa Euroopassa, joten motorhomet ovat käytössä ja saamme varikolle kunnon tukikohdat. Minulle tämä on kauden todellinen avaus. Ja rakastan Nieto- ja Peluqui-mutkia, ne ovat uskomattoman nopeita ja täysin pähkähulluja.
Ranska, Le Mans:
– En tiedä miksi, mutta olen aina ollut nopea Le Mansissa ja se on muutenkin ollut minulle suotuisa kisa. Voitin siellä 125-kuutioisilla ja Moto2-pyörillä. Le Mans oli neljäs kisani MotoGP-pyörällä ja ajoin siellä neljänneksi! Lisäksi Tech3 on ranskalainen tiimi ja sponsorini Monster on Le Mansin pitkäaikainen pääyhteistyökumppani, joten se tuntuu tavallaan kotikisalta.
Italia, Mugello:
– Ah, Mugello! Siellä on kaikkea! Glamouria, vauhtia ja tunnelmaa. Se on aito italialainen kilparata. Kun ajaa kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen varikolle ja hyppää pyörän päältä, on veressä niin paljon adrenaliinia, että koko kroppa tärisee. Rata kaartuu ylös ja alas ja mutkat ovat pitkiä. Koko rata on pelkkää hurmiota. GP:n aikaan ihmisiä on uskomattoman paljon joka paikassa ja kelikin on yleensä suotuisa. Jos minulta kysytään, minne kannattaa lähteä katsomaan MotoGP:tä, on vastaus ehdottomasti Mugello.
Siellä on muuten tosi vaikea saada nukuttua, sillä leiriytymisalueilta öisin kuuluva meteli on kuin sotatoimialueelta!
Katalonia, Montmelo:
– Tällä radalla on monta erityislaatuista kohtaa, mutta nostan esille kolme. Viitoskurvi, se hidas, on paikka, johon kaikki ”Espargarit”, minun ja veljeni Aleixin fanikerho, perheemme ja ystävämme tulevat seuraamaan kilpailua, ja on aina upeaa huomata heidän läsnäolonsa. Seuraavassa mutkassa on mahdollista koskettaa asfalttia olkapäällä, sillä rata nousee, se on upea kaarre. Kolmas on stadionilla, oikeastaan viimeinen ohituspaikka, josta tekee erityisen se, että yleisömassan näkee. Täällä, jos jossain voi viimeinen kierros olla maaginen.
Hollanti, Assen:
– Assen on myös rata, jolla olen aina nopea. Viime vuonna minulla oli paljon ongelmia, mutta Asseniin saavuttaessa ne tuntuivat poispyyhityiltä. Ajoin hyvän kilpailun ja vaikka minulla oli käteni kanssa ongelmia, sijoituin viidenneksi. Kova taisteluni palkittiin ja se tuntui upealta. Pidän radasta todella, erityisesti sen pitkistä mutkista. Se sopii myös Yamahalle hyvin, ja siellä pääsee käyttämään pyörän täyttä potentiaalia.
Saksa, Sachsenring:
Täällä olin nopea sekä piikillä, että motokakkosella, mutta Yamahan kanssa ajaminen on vaikeampaa. Rata on lyhyt, ja MotoGP-pyörällä kaasu on joko auki tai kiinni ja kuljettajan on vain yritettävä pitää pyörä aisoissa. Elektroniikka on täällä todella tärkeä, kuten on myös fyysinen kunto. Myös sää on ollut monesti hankalasti ennustettavissa. Paikka on joka tapauksessa kaunis, ja siellä on hieno tunnelma.
Itävalta, Red Bull Ring:
Uudella radalla ajaminen ei ole kovin yleistä MotoGP:ssä. Se tarkoittaa, että kaikki ovat samalla viivalla, ainakin ensimmäisenä päivänä! Sen jälkeen tehdaskuskit saavat oletettavasti elektroniikkansa järjestykseen ja ottavat hieman kaulaa. Olen tutustunut radan profiiliin ja se näyttää hienolta. Odotan innolla, että pääsen ajamaan siellä.
Iso-Britannia, Silverstone:
– Silverstone on mahtava, jopa sateella. Ajoin siellä yhden viime kauden parhaista kisoistani. Moto2-ajoilta mieleen muistuu, kuinka taistelin siellä Marquezin kanssa ja voitin. Lisäksi ”vihollisen” [Bradley Smith] kotikentällä ajamiseen liittyy lisälatausta!
San Marino, Misano:
– Misanossa tuntuu aina tapahtuvan jotain omituista. Huikein oli viimeisen mutkan kolarointi Andrea Iannonen kanssa piikeillä vuonna 2009. Olin voittanut kaksi kisaa putkeen ja matkalla kolmanteen voittoon, kunnes törmäsimme toisiimme. Monet näkivät, kuinka kävin kertomassa Iannonelle mielipiteeni hänen ajamisestaan ja iskin hänen pyöränsä katelasin säpäleiksi. Siitä puhuttiin paljon, joten se nosti minut tunnetuksi nimeksi. Sain myös paljon sympatiaa yleisöltä.
Kuitenkin nyt kun katson kolaria videolta, tunnen vähän häpeää. Se oli harmillinen tapaus. Olin nuori ja halusin todella saada sen kolmannen peräkkäisen voiton!
Espanja, Aragon:
– Aragon vetää vuosi vuodelta enemmän ihmisiä ja järjestelyt toimivat hienosti. Viime vuonna minula oli siellä oikein hyvä kisa. Lähdön jälkeen olin viidentenä ja vaikka vaihdelaatikossa oli ongelmia, saavutin neljäntenä ajavaa kuljettajaa.
Rata on todella mukava, ja siellä on paljon korkeuseroja. Siellä sekä kuljettajan että pyörän pitää olla hyvässä kunnossa, ja pyörän säädöt ovat todella tärkeät. En tarkoita niinkään elektroniikkaa, vaan muita säätöjä, joiden on erityisesti täällä oltava viimeisen päälle kohdallaan.
Japani, Motegi:
– En pidä Motegista erityisemmin, mutta rakastan Japania ja japanilaisia. Heidän intohimonsa moottoripyöriin tuntuu todella erilaiselta. He ovat niin kunnioittavia, mutta elävät vain lajia varten.
Japanista muistelen lämmöllä erityisesti Suzukan 8 tunnin kilpailua. Se oli uskomatonta. Espanjassa on paljon moottoripyöriä ja ihmiset seuraavat kilpailuja ahkerasti, mutta Japanissa moottoripyöriin liittyvä historia ja niiden ympärille rakentunut kulttuuri on erityislaatuinen. Fanit tulevat näyttämään vanhoja valokuvia, ja tuovat meille lahjoja!
Motegissa voitin maailmanmestaruuteni, mutten koskaan ole ollut nopea siellä. Muistan, kun taistelin Marc Marquezin kanssa siellä 125-kuutioisilla ja moto2-pyörillä. Rata on tyyppiä kaasua-jarrua-kaasua-jarrua. Marquez on pieni kaveri, joten hän sai aina pari metriä kaulaa mutkista ulos tultaessa ja minun oli puristettava tosissaan, jotta sain hänet kiinni ja pääsisin ohi! Rata on ikävä ajettava, mutta tulokset ja muistot ovat hienoja.
Australia, Phillip Island:
– Ehdoton mieliratani, pidän siitä niin paljon! Profiili on upea ja siellä todellakin vaaditaan teräksisiä palleja. Myös ympäristö on upea, ja kun en aja, menen yleensä surffaamaan – olen siinä aika hyvä. En osaa temppuja, mutta muuten homma luonnistuu kyllä. Surffaus on minulle rakkain urheilulaji moottoripyöräilyn jälkeen.
Rakastan luontoa. Asun Andorran vuorilla, ja Australiassa on samanlaista raikkaan ilman ja vapauden tunnetta. Yöllä tähtitaivas on upea ja koko paikka tuntuu paratiisilta. Sinne tulen muuttamaan eläkepäivilläni.
Phillip Islandilla ajoin myös yhden parhaista kilpailuistani, kun voitin Marquezin lähes kahdenkymmenen sekunnin erolla vuonna 2012 Moto2-luokassa. Onkohan minulla yhä kierrosennätyskin? [Ei ole – toim. huom.] Siellä ajo tuntuu aina sujuvan, ja pyörä suorastaan lentää.
Malesia, Sepang:
– Australia on minulle parhaiten sopiva rata, mutta Sepang on minulle heikoin. Kuumuus on liikaa ja ajotyylini vähäisellä pidolla ei ole paras mahdollinen. Olen aggressiivinen kaasun kanssa ja mitä aggressiivisemmin kaasua käsittelee, sitä enemmän pyörä sutii. Erityisesti liukkaalla Sepangin radalla homma on ongelmallinen, sillä renkaat kuluvat nopeasti, enkä saa pidettyä hyvää kaarrenopeutta. Olen hyvä käyttämään kroppaani ja muuttamaan suuntaa sekä pienillä että nopeilla radoilla, mutta täällä ajamisen on oltava silkinsileää – Lorenzon tyylistä.
Sepangissa minulla on aina vaikeaa, mutta onneksi siellä ajetaan kaudenalustestejä, joissa pääsen kehittämään ongelma-aluettani.
Espanja, Valencia:
– Jälleen kaasua-jarrua-kaasua –tyyppinen rata, mutta olen ajanut Valenciassa todella paljon. Olen kilpaillut siellä Espanjan ja Katalonian sarjoissa, ja tietenkin GP:ssä, ja saavuttanut useita voittoja ja vielä enemmän muita palkintopallisijoja, joten tunnen oloni hetki kotoisaksi ja olen välittömästi nopea. Viime vuonna sijoituin viidenneksi, eli aika hyvin.
Rata ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta on mukavaa, että siellä tunnen oloni hyväksi. Tämä on toinen espanjalainen kilpailu, johon ystäväni tulevat aina kannustamaan, sillä kilpailun jälkeen voi juhlia hyvin mennyttä kautta tai järjestää läksiäiset huonolle kaudelle!
Myös välittömästi kisan jälkeen ajettavat testit ovat mielenkiintoisia, kun pääsee ”vanhan” tehdaspyörän satulaan. Siinä huomaa, miksi tehdaskuskit tekevät jotain eri tavoin ja kuinka he esimerkiksi pystyvät kiihdyttämään niin paljon paremmin. On tosi mielenkiintoista päästä näkemään eroja!