On myönnettävä, että olin hieman pettynyt SMOTO:n mielikuvituksettomuuteen, kun sähköpostiini putosi kutsu Motoparlamenttiin. Vaikka osallistujalista oli vakuuttava, mukaan oli tulossa liikenteen vaikuttajia ja alaan liittyviä toimijoita aina Kyllösen Merjasta eteenpäin, oli aiheena turvallisuus. Siitä on mielestäni puhuttu jo liikaakin, ainakin jos suhteuttaa puheen määrää ongelman suuruuteen.
Oli kuitenkin yllättävää huomata, että tilaisuus oli aidosti tarpeen. Vaalien jälkeen on puhuttu jos jonkinlaisista kuplista, joissa ihmiset elävät. Vaikka olenkin tiedostanut, ettei moottoripyöräily kiinnosta ketään muita kuin harrastajia, olen silti ilmeisesti elänyt jonkinlaisessa moottoripyöräkuplassa. Oli nimittäin suhteellisen hämmentävää huomata, kuinka puutteelliset tiedot eri tahoilla oli toistensa toiminnasta ja käytettävissä olevasta tiedosta ja palveluista.
Teemoista virinnyt keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja ongelmakohtiin pyrittiin oikeasti pohtimaan rakentavia ratkaisuja. Ilahduttavan monessa puheenvuorossa korostettiin oman asenteen ja toiminnan vaikutusta henkilökohtaiseen liikenneturvallisuuteen. Vaikka Kyllönen ja lvm:n Kirsi Miettinen pelottelivat älyliikenteen suuremmallakin roolilla, soviteltiin teknologialle lähinnä avustavia tehtäviä, niin itse ajamisessa, koulutuksessa kuin tiedon keräämisessä.
Tilaisuuden tavoitteena oli saada moottoripyöräilyyn liittyvät avaintahot saman pöydän ääreen keskustelemaan motoristien liikenneturvallisuudesta ja sen parantamisen mahdollisuuksista. Mielestäni tässä onnistuttiin erinomaisesti. Hienoa SMOTO, peli on avattu. Toivotaan, että keskustelu eri tahojen välillä jatkuu myös oma-aloitteisesti.