22 joulukuun, 2024
Aamulla suuntasimme hotellimme läheiselle huoltoasemalle, jossa tapasimme muut suomalaiset Mikon ja Villen sekä kolmisenkymmentä muuta tykinkuulaajaa. Jännittävää kyllä, tapahtuman yleisin pyörämalli näyttää olevan Yamaha YZF-R1/R1M. Aamukahvien ja pikku briiffauksen jälkeen saimme roadbookit ja meidät toivotettiin matkaan.
Taivas oli tasaisen harmaa ja tiet olivat käytännössä poikkeuksetta märät, mutta onneksi suuremmalta sateelta säästyttiin. Teiden asfaltti oli pinnaltaan vaihtelevaa, joten myös pito tuppasi vaihtelemaan, mikä ei ollut omiaan luottamuksen herättämiseen. Rauhalliseen tahtiin ajaessa olikin aikaa komeiden maisemien ihailuun.
Kuitenkin suorastaan harmitti kostea ja kylmä keli. Oikea rengastus olisi sporttikumin sijaan ollut sadekelin kilparengas. Nyt järjestäjän löytämät hienot tiet jäivät pääosin nauttimatta. Onneksi tuleville päiville on ennustettu parempaa ilmaa.
Pysähdyimme tauolle brittikuskien kanssa, ja nämä ihmettelivät pyörävalintaani. Aprilia-Juha vielä heitti vettä myllyyn kehumalla Katanan ominaisuuksia maasta taivaisiin.
– Kyllähän kuka tahansa jollain sporttipyörillä täällä ajelee, mutta tässä on vähän enemmän tekemistä, kuittasin hämmästelijöille.
Noin 300 kilometriä myöhemmin löysimme itsemme reilun sadan kilometrin päästä, Leobenin kaupungista; oikotiet olivat olleet todella hyviä! Nyt onkin aika selvittää, millaista sakkia muut kuljettajat oikein ovat.
