Vähälumisin Päitsi miesmuistiin

Kelien puolesta historiallisen talven johdosta 803 kilometrin pituisen reitin pohjoisosissakaan ei ole juuri lunta. Enduron SM-sarjan aloittavassa kilpailussa ennakkosuosikin paineita jakaa useampi kuljettaja, kuin jos ajettaisiin perinteisessä lumispoorissa.

– Reitti oli vielä viime viikonloppuna vielä hyvässä kunnossa, yöpakkaset ja plussakeli päivällä ovat kuivattaneet hyvin maastoa. Lämpö tosin sulattaa myös routaa, joten kilpailusta tulee varmasti haastava, reittimestari Jouni Koutonen ennakoi.

Päitsi täyttää ensi vuonna jo kunnioitettavat 80 vuotta. Vuonna 1927 ensimmäisen kerran ajettu kilpailu on jätetty ajamatta ainoastaan sodan takia vuosina 1940-1948.

– Vuonna 1974 Suomesta sammutettiin kaikki valot energiakriisin takia, mutta Päijänne kierrettiin silloinkin. Ennen pimeässä ajaminen oli merkittävämmässä roolissa, sillä kilpailu ajettiin 24 tunnin aikana. Siihen ei ole enää paluuta, vaikka formaatti onkin muuttunut vuosikymmenten aikana useita kertoja, kilpailun johtaja Martti Ketelä kertoo.

Konkareita ja noviiseja

Huippuvuonna 1991 kilpailuun starttasi 264 kuljettajaa, mutta maalin asti heistä pääsi vain 42 prosenttia. Helpoin keli puolestaan oli vuonna 2005, jolloin osallistujista 90 prosenttia saavutti maalin.

Suuri suomalainen seikkailu houkuttelee joka vuosi myös noviiseja, joilla ei välttämättä ole lainkaan aikaisempaa kokemusta endurokilpailuista. Tänä vuonna yksi rohkeista on espanjalainen Manolo Barnés.

– Kun kuulin, että teillä on tällainen lähes 1000 kilometrin endurokilpailu lumiolosuhteissa, päätin heti, että siihen haluan joskus osallistua. Tämä vuosi on kelien puolesta minulle helpompi, mutta tulen varmasti osallistumaan tähän myös lumisena vuonna, endurolegenda Kari Tiaisen yhtiökumppani Manolo Barnés lupaa.

13000 reittimerkkiä

SM-kärkikuljettajille kelillä ei ole väliä, sillä lähes parinsadan maastokoekilometrin aikana ero on saatava aikaan ajamalla vähän kovempaa ja vähemmin virhein kuin kilpakumppanit.

Lunta ei ole pehmentämässä kaatumisia, ei myöskään syvää spooriuraa viitoittamassa reittiä.

Maastokokeille onkin vedetty kilometritolkulla merkkausnauhaa 13 000 reittimerkin lisäksi.

Nikander: ”Järkevä ajo
tuo tänä vuonna voiton”

– Järkevä ajo tuo tänä vuonna voiton. Jos liikaa yrittää, osuu kiveen ja rikkoo laitteensa. Kilpailun ratkaisee enemmän se, mitä on tehnyt alkuvuoden ajan. Minulla on paljon treenitunteja ja testaamista alla. Itsestä on pidettävä hyvää huolta, vaihdettava kuivaa vaatetta ja syötävä kunnolla. Huoltojoukkojen merkitys on iso, Päijännekilpeä toistamiseen hakeva Roni Nikander valottaa.

Mikko Tontti lähtee hänkin hyvin valmistautuneena kisaan loukkaantumisen jäjiltä.

– Veri tuntuu vetävän Päijänteelle, se on mukava ja haasteellinen reissu. Niitä on tullut kymmenkunta tehtyä. Minulla oli pieni loukkaantuminen tammikuun lopussa, mutta pakollisen ajotauon jälkeen olen harjoitellut paljon. Parasta mahdollista suoritusta lähden tekemään, vaikka lumikeli olisikin ollut minulle mieluisin, lahtelainen Tontti kertoo.

Tarkkala palaa Päitsille
13 vuoden tauon jälkeen

Enduron ammattilaisuran taakseen jättänyt Marko Tarkkala palaa Päijänteelle 13 vuoden tauon jälkeen.

– Minulla on ollut haaveena, että kun ammattivuodet loppuu, pääsisin kilpailemaan harrastuspohjalta ja ajamaan myös Päitsin läpi. Lähdin treenaamaan kauteen sillä ajatuksella, että lumella ajettaisiin, mutta kun sitä ei ole tänä vuonna ollut, niin ei ole. Keli on sama kaikille, Tarkkala muistuttaa.

Vuoden 2013 viisinkertaiselle Suomen mestarille Toni Erikssonille järven kierto on vasta toinen.

– Hyvin olen palautunut viime kaudesta. Tammikuussa ajoin Helsingissä Supercrossin SM:n, sen jälkeen olen harjoitellut enduroa. Riihimäen kisassa mursin isovarpaani, mutta ajotaukoa tuli vain viikon verran. Ensimmäinen Päitsi opetti paljon, nyt olen panostanut muun muassa lisävaloihin, Eriksson paljastaa.

Keli sopii Mattilalle

Isolla nelitahtisella Hondalla ajava Jari Mattila palaa Päijänneajoon välivuoden jälkeen uudella innolla.

– Fiilis on hyvä. Monena vuonna on tullut treenattua paljon lumella, mutta aavistuksen paremmin tällainen keli sopii minulle. Isoa nelitahtista pyörää pitää ajaa vähän eri tyylillä, sillä jos ottaa pyörästä kaiken irti, loppuu miehestä voimat, Mattila kertoo.

Asikkalalainen Joni Kaivolainen voitti vuosi sitten Päijänteellä nuorten U20-luokan, mutta siirtyi tälle kaudelle pyörävaihdon myötä aikuisten A1-luokkaan.

– Hyvällä mielellä lähden kilpailuun. Treenit sujuvat ja ajo kulkee Uusi pyörä tuntuu hyvältä ja kaikki toimii. Lunta saisi olla minun makuun enemmän, kivikko ei ole oikein herkkua. Hyvä kuski ajaa pyörällä kuin pyörällä voittoon, 18-vuotias Joni Kaivolainen puolustaa junnuluokan ”piikkipyöriä”, vaikka itse päivittikin pyöränsä nelitahtiseen 250-kuutioiseen.

Hellsten: ”Hyvä meininki!”

Vielä vuosi sitten Antti Hellsten iloitsi iltahämärissä Vierumäen varikolla huoltojoukoissa, ettei tarvitse itse ajaa, mutta endurokuljettajan kilpailuvietti on kroonista sorttia.

– Hyvä meininki, ja hyvät treenitunnit on alla. Lumitilanne on minulle parempi, vaikka nastarenkailla kivikossa onkin vähän hankalampaa. Pimeäajo ei ole henkilökohtainen suosikki, joten niistä osuuksista tulee varmasti kilpailun hankalin osuus, toteaa Antti Hellsten, joka vetää kypärän päähänsä Päitsin lähdössä neljän vuoden tauon jälkeen.

Juhannuksena Parolan panssariprikaatista vapautuva Eemil Pohjola lähtee Päitsille takaa-ajoasemista.

– Hyvillä mielin olen, vaikka alkuvuodesta pääsin vähemmän ajamaan. Nyt kilpailun lähetessä olen saanut enemmän harjoitusvapaita ja palveluksessakin on päässyt ajamaan Parolan motocross- ja enduroreiteille En kyllä tiedä onko armeijan kalustolla ajamisesta enemmän hyötyä vai haittaa, mutta maastossa on tullut ajettua paljon, nuorten Suomen mestari Pohjola kertoo.