Sama tehopaino-suhde kuin Panigale V4 R:llä täydessä kisavarustuksessa, mutta yksisylinterisenä. Mitä ihmettä?
Ducatin pelkästään kilpakäyttöön suunnittelema Supermono täyttää 30 vuotta. Vuonna 1993 Supermonon vajaa 600-kuutioisen, nestejäähdytetyn, desmodromisella venttiiliohjauksella ja polttoaineenruiskutuksella varustetun yksisylinterisen moottorin 75 hevosvoiman teho ja pyörän alle 140 kilon paino oli vallankumouksellinen yhdistelmä. Tuolloin ei ollut kovinkaan tavanomaista, että pyörässä käytettiin magnesiumista ja hiilikuidusta valmistettuja osia painon säästämiseksi. Ja jos pelkästään teholukemaa mietitään, niin markkinoiden tämän hetken tehokkain yksisylinterinen on Kotarin 693-kuutioinen, jonka teho on 74 hevosvoimaa. Totta, eroa on suunnitellaanko moottori katulailliseksi ja päästönormit täyttäväksi vai pelkäksi kilpamoottoriksi, mutta siitä huolimatta Ducatin lukema oli kova 30 vuotta sitten.
Supermonon alkuperäisten muotojen suunnittelija Pierre Terblanche on 30-vuotisjuhlan kunniaksi halunnut leikitellä ajatuksella, miltä Supermono näyttäisi vuonna 2023. Eikä Terblanche ole tyytynyt pelkkään muotoiluun, vaan hän on miettinyt pitkälle myös tekniikan, jolla Supermonon voisi toteuttaa. Hän on antanut työnsä tulokselle jopa nimen: Supermono 699-SC.
Pierre Terblanche kehitti Supermono 699-SC:n yhdessä alabamalaisen Barber Advanced Design Centerin kanssa Yhdysvalloissa. Tässä tutkielmassa on hyödynnetty suunnittelun ja tuotantotekniikan huikea kehitys 30 vuoden aikana; cad-suunnittelun ohella CNC-jyrsinnän ja 3D-tuloksen luomat lähes rajattomat mahdollisuudet. Eikä kyseessä ole pelkkä piirros tai suunnitelma, vaan valmis prototyyppi on esillä alkuperäisen Supermonon vierellä Barber Vintage Motorsport -museossa.
Yksisylinterisen moottorin lähtökohtana on 1198 Testastretta -moottorin etusylinteri, jossa sylinterikansi on käännetty 180 astetta. Sylinteri on asennettu runkoon vaakasuoraan. Sylinterin poraus on 108 milliä ja iskunpituus 76 milliä, jolloin iskutilavuus jää vajaaseen 700 kuutioon. Moottorin kylkeen on ruuvattu Rotrexin C15-20 -tyyppinen kompressori, jolla yksisylinterisestä moottorista kirnutaan 160 hevosvoiman teho. Koska tälläkään kertaa tavoitteena ei ollut katulaillinen moottoripyörä, on pyörästä voitu unohtaa valot, taustapeilit, rekisterikilven telineet ja muut hyödyttömät varusteet. Terblanchen mukaan pyörä painaa 12 litran polttoainesäiliö täynnä 125 kiloa. Osansa painonsäästöön tuo sekin, että katulaillista melua ja päästörajoja ei tarvitse tavoitella painavalla ja monimutkaisella pakoputkistolla ja katalysaattoreilla. Takasvingi on samasta syystä kaksipuoleinen, sillä niin näyttävä kuin yksipuoleinen svingi olisikin, niin se tuo väistämättä lisää painoa.
Miksi sitten esittelemme tutkielman, joka ei ole tulossa sarjatuotantoon, ainakaan tieliikennekelpoisena? Kahdestakin syystä. Ensinnäkin Ducati on tuomassa markkinoille yksisylinterisen moottorin ja sen ympärille laajenevan malliston, johon tulee kuulumaan Monsterin, Hypermotardin ja jopa DesertX:n kaltaiset mallit. Moottorin huhutaan olevan 659-kuutioinen, ja kilpailevan KTM:n kanssa markkinoiden tehokkaimman yksisylinterisen tittelistä. Toiseksi alkuperäisen Supermonon tekniikan suunnittelusta vastasivat Massimo Bordi ja Claudio Domenicali, joista jälkimmäinen on Ducatin nykyinen toimitusjohtaja. Supermono oli nuoren insinööri Domenicalin yksi ensimmäisistä töistä hänen tullessaan Ducatin palvelukseen. Hänelle Supermonolla on siis varmasti erityinen paikka sydämessä, ja kun yksisylinterinen nyt on palaamassa mallistoon, niin olisi enemmän kuin luonnollista että suunnitelmaa ja mahdollisuuksia on palloteltu yhdessä Pierre Terblanchen kanssa. Supermono 699-SC -tutkielma saattaa siis paljastaa kaikesta erikoisuudestaan huolimatta jotain tulevista yksisylinterisistä malleista. Ducati esittelee viimeisen kauden 2023 uutuuksistaan maanantaina 7. marraskuuta. Joko silloin nähdään tuotantovalmis yksisylinterinen, vai esitteleekö Ducati Eicmassa ensi viikolla prototyypin aiheesta, ja tuotantovalmis peli nähdään ensi vuoden puolella?